Punk tai tarkemmin sitä seurannut uusi-aalto olivat oikeasti ensimmäinen purskaus, jossa suomalaiset ja suomeksi laulavat bändit pääsivät toteuttamaan itseään. Proge-ajan bändithän olivat kuitenkin usein vähintään hopealusikka suussa syntyneiden kakaroiden projekteja. Soittaakin piti osata.Hommassa oli helvetin siistiä, että kaiken maailman persläpi-pikkukaupungeista pullahti yht'äkkiä esiin helvetin tiukkoja ja hauskoja orkestereita. Vaavi oli kotoisin Salosta ja oli valinnut mahdollisimman epäpunkin ja nössön nimen.
Tytöt hymyilee on Johanna-kustannuksen 90-luvun puolessa välissä kasaama kokoelma bändin vuosien 79-81 levytyksistä. Biisit jakautuvat alkuaikojen vinon ramo-paahdon ja myöhemmän vähän taiteellisemman uuden-aallon välille. Toki välissä tulee se pakollinen paska reggae-biisi. Vaavilla oli hyviä biisejä, jotka tuovat mieleen vähän taiteellisemman version Ratsiasta. Orkestereilla olikin läheisiäkin yhteyksiä. Ratsian Jyri Honkavaara majaili jonkin aikaa Salossakin. Rockin-SM kisoissa 1979 Ratsia voitti, Vaavi oli toinen ja Top Rank kolmas. Näistä viimeksi mainittua en ole kuullut, mutta sitäkin on kehuttu.
Amerikan esikaupunki-poikien bänditouhut ja protopunkin synty on dokumentoitu hienosti Nuggets, Pebbles, Back From the Grave yms. kokoelmille. Ei olisi huono idea tehdä samanlainen 7-tuumaisten metsästysoperaatio suomalaiselle kymmenen vuotta myöhemmälle itsensä toteuttamiselle! Ja en tarkoita Punk ja yäk! kokoelman 'hittibändejä' vaan sellaisia tuntemattomia maakunta/korttelibändejä.
Lopun nippelitietona: Vaavin basisti Iku Viitanen on sama jannu, joka selosti radio Auran aalloille netissä jo vuosia kiertäneen känniklassikon TPS-Kärpät pelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti