Kaseva - Silloin kun 1974

Aloin käyttää kirjastopalvelujen levyvarastoja vuonna 1987. Vuosi oli vähemmän yllättävästi sama, kuin milloin talouteemme ilmestyi vinyylisoitin.

Näin jälkikäteen ajatellen perheemme.. tai siis meidän sisarusten vinyylikausi oli lyhyt. Se kesti karkeasti vuodesta 87 vuoteen 1991. Tätä ennen pärjättiin kopioiduilla c-kaseteilla, sen jälkeen cd-levyillä.

Kirjastoissa oli muuten tuohon aikaan kuunteluhuoneita, joissa saattoi haluamansa levyn kuunnella, jossakin jopa useammilla kuulokkeilla kavereiden kanssa samaan aikaan! Minä tosin kävin kirjastossa miltei aina nuohoamassa levyt ja kirjat kirjat parhaassa seurassa; itse itseni kanssa.

Noina parina kolmena vuotena kiikutin ahkerasti levyjä viereisen 'pahamaineisen' Karhuvuoren lähiön kirjastosta. Useista levyistä olin kuullut radiossa ja Love-recordsin klassinen etiketti paistoi suuressa osassa tätä vanhaa kirjastolaitokseen hankittua aineistoa. Levyt ja 70-luvun progelevyt alkoivat jo tuolloin olla rotaationsa päässä. Loven useista levyistä jäi mieleen, miten paksuja prässejä ne olivat ja miten kotikutoisia useiden kannet ja etenkin sisäpussit olivat.

Samasta paikasta mukaan eksyi ensimmäistä kertaa myös Kasevan ensilevy. Kannet olivat mummomaisen haikeat ja musiikki oli ihmeellistä kaiken ajan välissä olevaa folkahtavaa kamaa. Kasevan kuulemisen muistaa hyvin, sillä juuri mikään tuolloisen ajankohdan (1988-89?) musiikki ei tietenkään kuulostanut samalta. Levy ei kokonaisuudessaan tehnyt kuitenkaan mitään ääretöntä vaikutusta ja auheutti hivenen pettymystäkin, sillä olin kuullut Love-recordsin levyjen edustaneen progea ja psykedeliaakin, jota en tältä levyltä löytänyt (vaikka onhan se sitäkin, mutta peitellymmin). Mutta muutama hyvä biisi jäi kuitenkin mieleen. Ehkä yksi syy oli myös hämmennys, jonka mummokansi ja Kasevan nössö musiikki aiheuttivat; voiko varhaisteinipoika tykätä tälläisestä? Tai siis saako?

Kaseva toimi Tampereella vuoteen 1982 asti ja julkaisi kolme levyä. Ensilevyn aikaan yhtye ei ollut edes soittanut yhtään keikkaa, vaan hionut kappaleitaan treenikämpällä - ja englanniksi. Loven Atte Blom asetti ehdoksi suomenkielen ja bändi monen muun kanssa (muun muassa Dave) kirjoitti näin ollen oman pätkänsä suomenkielisen suomirockin historiaan.

Nyt vuosia myöhemmin uudelleen kuunneltuna levyä vaivaa sama asia; joukossa on muutama todellinen ässäbiisi, siis sellainen, mikä jo yksinään olisi riittänyt siihen paikkaan suomi-rockin historissa. Mutta kaikki levyn biisit eivät ole sellaisia. Eivät sentään täyttä skeidaa, mutta seasta pomppaavat 'Me', 'Striptease-tanssija', 'Mari' ja 'Tyhjää' asettavat muille biiseille riman niin korkeaksi, etteivät ne edes hyppää samassa sarjassa.

En tiedä oliko Loven 'Forever Changes' löytänyt tiensä Tampereelle asti (tämä on todennäköistä, sillä levy on yksi Veltto Virtasen suosikeista), mutta orkestroidut kappaleet, melankolinen pohjavire ja lauluharmoniat kuulostavat eittämättä usein samalta, kuin tuo folk-psykedelian mestariteos. Yhden kappaleen nimi jopa on 'Vanha mies'. Musiikki on parhaimmillaan tyylipuhdasta 'barokki-poppia', jolle suomenkieli tuo näkökulmasta riippuen joko lisä- tai kotoisuusarvoa.

Kuten aiemmin todettua; koko levy ei kanna alusta loppuun, mutta ne klassikot ovat Niitä klassikkoja. Seuraava pitkäsoitto 'Kun maailma elää' ei muistaakseni sisällä yhtä hyviä kappaleita. Viimeiseksi jäänyttä vuonna 1982 julkaistua 'Meidän huoneessa' en ole ikinä edes kuullut.

Vaikka yhtyeen toinen johtohahmo Asko Raivio kuoli traagisesti hukkumalla vuonna 1989, on Kaseva nykyisin taas harvakseltaan keikkaileva bändi.