Lundsten asuu ja tekee musiikkia edelleenkin Tukholman saaristossa sijaitsevassa 1800-luvun lopun huvilassaan, joka on pitsiverhoiltu ja maalattu vaalenpunaiseksi sisältä sekä ulkoa. Huvilassa sijaitsevan studion nimi on Andromeda. Lundsten on rakentanut omia sähkösoittimia 50-luvulta asti ja Ruotsin Yleisradion kansainvälinen äänitunnus on hänen käsialaansa.
Pieni yhteinen linkkikin löytyy; Ralph Lundsten osti 70-luvun taitteessa Erkki Kurenniemen Dimi-O liike-syntetisaattorin ja huhujen mukaan on saattanut käyttää sitä tällä levyllä.
Ruotsalaiseen tai pohjoismaiseen kansanmytologiaan Näkkeineen ja vedenhenkineen perustuva levy oli itselleni aiemmin tuntematon, kuten myös koko Lundsten. Sikäli ihme, että sekä Lundstenin tämä levy, että useampi muukin on ihan klassikkokamaa. Ja yllättävän vähän pölistyä oikein millään foorumilla. Tähän saattaa tosin olla selityksenä levyjen sijoittuminen ruotsalaiseen kansanperinteeseen vahvemmin, kuin esimerkiksi Bo Hanssonin englannissakin julkaistut 'universaalimmat' teokset. Vaikka nimistä huolimatta Lundstenin musiikki taitaa olla täysin instrumentaalikamaa. Rajojen yli näitä levyjä on varmaan matkannut ainoastaan muutama kourallinen.
Jos 'progen' (tämän levyn kohdalla ei voi puhua puhtaasta progesta, vaan enemmän suhinasta) yksi musiikillinen funktio on kuljetella samanlaisia musiikillisia tunnetiloja, kuin sinfonioissa, on levy nimensä mukainen.
Levy on sekoitus apulaisten soittamia huiluja ja kansansoittimia jouhikkoineen ja harppuineen sekä niihin yhdistettyä 'musique concrete' tyylisiä nauhoja kesäisen metsän äänistä efektien läpi ja tietysti syntetisaattorin äänistä. Tähän kaikkeen lisätään nauhakaikuja. Tunnelma on maaginen veden solistessa ja lintujen huhuillessa usvaisessa metsässä. Taustalta nousee kellomainen syntikansolina ja kaikki aaltoilee nauhakaiun värittämä.
Strömkarlenia voisikin kuvailla 'romanttiseksi' syntetisaattorimusiikiksi, mutta ilman juustoista Jarreilua. Lundsten ei soita analogeillaan juurikaan melodioita, vaan pääosa niistä soitetaan kansanhuiluilla ja jouhikolla synien kuorruttaessa ja kilistäessä. 'Upptåg i Sommarhagan' kuulostaa pelottavan tarkasti siltä, kuin vähän matkan päästä metsän keskeltä kantautuisi menninkäisten juhlat.
Lundstenin löytäminen oli mukava yllätys pitkästä aikaa. Musiikki on suhinan, Vangeliksen parhaimmillaan ja Pharoah Sandersin sekoitusta. Eli helvetin kovaa kamaa.
2 kommenttia:
Entäs the Sperm ? Pekka Airaksinen on kans tehnyt hyvin omaehtoista "suhinaa" 60-luvulta lähtien ja yhä edelleen.(...ja liittyy Kureniemeen myös)
Totta toinen puoli. Lundsten levytti EMI:lle ja myi todennäköisesti tyylille hurjasti, eli pari tuhatta levyä. Artisti levytti myös tasaiseen tahtiin 60-luvulta lähtien, suomalaisten elektronisten vastineiden ollessa samaan aikaan kuitenkin lähinnä kuriositeetteja.
Spermin levyt kummatkin on äärimmäisen harvinaisia ja painokset oli todennäköisesti parissa sadassa. Mulla on yksi Airaksisen kokoelma ja on se ihan jaloa musiikkia, mutta ne rytmitykset on aika outoja.
Noita elektronikokeiluja tulee löytymään todennäköisesti lisää perikuntien (kosketin)soittajien ullakoilta löytämistä himanauhoituksista, mutta niin sanottuja oikeita julkaisuja ja julkaisijoita oli Suomessa todella vähän.
Lähetä kommentti