Sandy Pearlman syntyi 1943 New Yorkin osavaltion Long Islandissa, missä hänen isänsä piti menestyvää apteekkia. Pearlman viihtyi koulussa todennäköisesti kohtuullisen hyvin, sillä vuonna 1966 hän pääsi pois New Yorkin State-yliopistosta stipendillä ja jatkoi opiskelujaan osavaltion yksityisissä (liberaaleja ja vasemmistolaisia näkemyksiä ajavissa) yliopistoissa. Näihin aikoihin hän kirjoitti 'Imaginos' sci-fi-runokokoelman, joka tuli vaikuttamaan vahvasti erään yhtyeen henkeen ja repertuaariin.
Vuonna 1967 Pearlman ryhtyi kirjoittamaan legendaariseen 'Crawdaddy' lehteen, joka 'Rolling Stonen' ja 'Creemin' hiuksen hienona edeltäjänä luetaan ensimmäiseksi populaarimusiikista 'vakavasti' kirjoittaneeksi lehdeksi. Pearlman kirjoitti pitkin lehden olemassa oloa ja toi näkyville esimerkiksi britti-punkkia. Hän on myöskin yksi niistä lukuisista 'heavy metal' termin keksijöistä ja käytti sitä lehden sivuilla. Pearlmania tituleerattiin 'Rockin Hunter. S. Thompsoniksi' ja gonzo-tuottajaksi', mutta älykkäämmin.
Näihin aikoihin Pearlman kasasi Long Islandilaisista muusikoista yhtyeen, jonka nimesi 'The Soft White Underbellyksi'. Yhtyeen oli alunperin tarkoitus levyttää hänen 'Imaginos' runoihin perustuva levy, mutta homma laajeni ja yhtye muutti nimensä Blue Öyster Cultiksi. Pearlman manageerasi bändiä yhdessä Murray Krugmanin kanssa vuodesta 1967 vuoteen 1995. Tässä välissä hän tuotti ja aputuotti yhtyeen kaikki klassiset 70-luvun levyt mukaanlukien 'Agents of Fortunen' ja siltä löytyvän hitin 'Don't Fear the Reaper'.
Kyllä; netissä muusikoita kyllästymiseen asti kiertänyt sketsi 'More Cowbell'in manageri/tuottajahahmo esittää Sandy Pearlmania.
Tuottamisen lisäksi hän myös sanoitti ja sävelsi BÖC:ille biisejä, joitakin yhteistyössä esimerkiksi Patti Smithin kanssa. Viimeinen BÖC-levyn tuotantovastuu oli vuoden 1988 'Imaginos' albumi, joka vähemmän yllättävästi oli kokonainen teema-albumi jo 60-luvun lopusta asti mukana seuranneen sci-fi runokokoelman tiimoilta. Levy otettiin kriitikoiden taholta vastaan ihan ookoo, mutta kaupan hyllyistä se ei lähtenyt ja jäi yhtyeen viimeiseksi studio-levyksi kymmeneen vuoteen.
Kokopäivätoiminen BÖC-managerointi ei kuitenkaan rittäänyt, vaan Pearlman tuotti myös muita 70-luvun levytyksiä. Repertuaari on aika mykistävä; Mahavishnu Orchestra - Between Nothingness and Eternity, Pavlov's Dog - Pampered Menial ja New Yorkilaisen punk-pioneeri The Dictatorsin kolme ensimmäistä levyä. Kuuluisin 70-luvun muista tuotannoista oli kuitenkin The Clashin 'Give 'Em Enought Rope' joka oli yhtyeen siihen astisen uran suurin menestys. Knoppitietona mainittakoon, että yhtyeen geariin ilmestyi tuolloin samanlainen Mesa-Boogien nuppi, jota he saivat sessioissa lainata Pearlmanilta.
80-luvun alussa Pearlman kehitti konseptin, jossa kaksi mammuttiorkesteria kiertää yhdessä stadioneita ja jakaa kulukustannukset. Bändeinä olivat tietysti BÖC ja Pearlmanin tässä vaiheessa (1979-83) manageroima Black Sabbath. Myöhemmin mallista on muodostunut yleinen alan käytäntö.
Vuosikymmenen puolivälissä tuotantokynä ei ollut enää niin vahva omasta studiosta huolimatta ja BÖC:in kaikki vuoden 1982 jälkeiset levyt voinee sivuuttaa nopeasti. 90-luvun lopulla Pearlman kunnostautui kuitenkin ensimmäisinä musiikin sähköistä jakamista aloittaneen e-music.com:in perustajajäsenenä. 2000-luvun alussa hän oli mukana ensimmäistä musiikin 'sähköistä suosittelua' käyttäneessä MoodLogicissa, joka tosin taisi häipyä hullujen vuosien mukana.
Tällä hetkellä Pearlman toimii opettajana Montrealin yliopistossa aiheena musiikin teoria, äänitys ja musiikkiteknologia. Hän on toiminut myös vierailevana luennoitsijana Harvardin, Stanfordin ja Berkeleyn yliopistoissa. Luennoissaan hän on keskittynyt sähköisen jakelukanavan rahallistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti