Ei ihan suosikki Cooper-levy; tuotanto paisunut, biisit monimutkaisempia, Ezrinin sessiomiehet soittavat pitkälti kaiken. Silti tykkään (enemmän kuin paisuneesta edeltäjästä Schools Outista) ja tällä levyllähän on monta Cooperin timanttisinta biisiä; Elected, Billion Dollar Babies, Generation Landslide, No More Mister Niceguy jne. Seuraavan (umpipaskan Muscle of Loven) levyn jälkeen tämä alkuperäinen Alice Cooper hajosi ja Vincent Furnier siirtyi soolouralle. Tämä on itseasiassa Alice Cooperin viimeinen klassikkolevy, vaikka onhan Welcome to My Nightmare kelvollinen soololevy.Cooperin biisit ovat parhaimmillaan helvetin tarttuvaa ja mukanahoilattavaa voimarokkia. Bändin jannuilla oli biisintekotaito hallussa. Alicea lukuunottamatta muista miehistä ei kuitenkaan tämän jälkeen ole kuulunut mitään.
3 kommenttia:
Olen vähän eri mieltä; "Muscle of love" EI ole umpipaska, on siinäkin hyviä kappaleita. Tuotannosta olen samaa mieltä Michael Brucen kanssa, menee paikoitellen yli mm. "Teenage Lament '74", mutta varsin tarttuva rallatus sekin on.
Kitaroita "Billion dollar babies" illä soittavat tietääkseni Bruce, Dick Wagner ja ehkä Steve Hunter.
Arja Keinänen, Vantaa
Pitänee antaa 'Muscle of Lovelle' vielä toinen tilaisuus.
Kun on tullut ostettua nuo kasari-Copperitkin..
Neal Smith ainakin kirjoitteli Dennis Dunawayn kanssa Blue Öyster Cultin levyillä kera Buck Dharman ja Joe Bouchardin, soitteli Plamaticseissa muttei tosin käynyt mohawk-tyttösen kanssa keikoilla. Kiinteistönvälitys neilaisi äijän pitkäksi aikaa. Ja touhusihan se sillä Constrictor-levylläkin jotain.
Ja Alicen kanssa käyvät vieläkin vihreän nurmen reikää kutittelemassa.
Glen Buxton oli dopingeissa seuraavat kymmenen vuotta, yritti
itsemurhaakin 80luvun alkupuolella,muutti maalle Iowaan, myi aikansa A.C:n aikaista krääsää, tutkalaitteita väsäsi Goodyearillä...
Yhteenaikaan joutui sairaalaan noin kolmen kk:n välein.Kanta-asiakaskortilla klaarasi jotenkin.
Vatsahapotkin nousi äijän keuhkoihinkin(!), vertakaan ei vierinyt suonissa kuin neljännes
tarpeellisesta määrästä.Jossain
vaiheessa vatsahaavojen lukumäärä oli 5kpl...lieköhän vielä omenapiiraita leipomassa...
Michael Bruce levytti soolonkin Saksassa Polydorille,
joka tosin ei koskaan ilmestynyt,
Smithin,Dunaway ja Bruce levyttivät Battleaxe-LPn ja kiertelivätkin aikansa.
Raha tuli ja meni. Asunnot myytiin ja vaimokin pieniinpäin
kertaa kolme ja avioero ja uusi martta jne...Tornadokin pyyhkäisi kertaalleen vaunuasunnon ja eukkokin lähti pölynimurikauppiaan matkaan.
On kirjoittanut kirjan 'No More Mr Nice Guy' (mistä ne keksii näitä nimiä), jossa kertoo A.C.
bandin tarinan.
Lähetä kommentti