Krautrock

Pieni tieto-schlager musiikkilajista, joka on viimeisen kymmenen vuoden ajan kiinnostanut allekirjoittanutta kovasti ja tarjonnut samalla pohjattoman aarrearkun musiikkilöydöille.

Edellisen ylipitkän ja epäselvän lauseen jälkeen on lisättävä, että genrestä löytyy kyllä umpipaskojakin levyjä.

Asiaan:

Sodan jälkeen Saksa oli raunioina ja isättömien sukupolvi siirtyi 60-luvulla opiskelemaan. Samaan aikaan maailmalla ja musiikissa tapahtui myllerrystä, johon maassa tartuttiin saksalaisella täsmällisydellä. Kun rajoja ja kulttuuria ei ollut, ne luotiin itse tai ylitettiin. Krautrock onkin parhaimmillaan hetkinä, jolloin ylitetään maun tai tavanomaisuuden rajat (ja tätä tapahtuu usein!).

Kärjistäen samaan aikaan, kun proge Englannissa ja Amerikassa suuntautui jazziin tai sinfoniaan nojaavaksi pökäleeksi, Saksassa siirryttiin mekaaniseen tai ambientiin ilmaisuun.

Termi krautrock kehitettiin myöhemmin Englannissa. Saksassa moista liikettä ei tunnustettu aikanaan edes olevan. Ensimmäisiä nimityksiä genrelle oli 'kosminen musiikki' tai Eurock (johon kyllä sisältyi muidenkin maiden 'edistyksellisiä yhtyeitä'). Muutama saksalaisista onnistui saavuttamaan myöhemmin kansainvälistäkin suosiota; mm. Tangerine Dream ja tietysti Kraftwerk. Loput operoivat Saksan ja manner-Euroopan alueella.

Philipsillä oli kuulemma levityssopimus legendaaristen Ohr -ja Brain-levymerkkien kanssa, joten Helsingistäkin sai saksalaisvinyylejä jo 70-luvun alussa. Jossain niitä notkuu edelleen vinot pinot, muttei juurikaan keräilijä-kaupassa näy.

Karkeasti jaoteltuja genrejä ja namedroppausta

Linjaukset eivät aina pidä edes artistin tuotannon sisällä. Esimerkiksi Popol Vuh teki monenlaista kamaa olemassa olonsa aikana. Elektronista ja folkkia.

Pioneeribändit: Amon Düül, Amon Düül II, Guru Guru, Ruphus Zuphall, Xhol Caravan jne.
Enemmän psykedeelistä sekoilua, hard-rockkia ja jatsia. Parhaimmillaan hävyttömän hauskaa.

Berliinin koulukunta: Tangerine Dream, Ash Ra Tempel, Agitation Free, Klaus Schultze jne. Musiikkia ilman muotoa. Suhinaa. Äänimaisemia, jotka myöhemmin muokattiin ja nimettiin ambientiksi. Popol Vuh voisi myös kuulua joukkoon, vaikkei Berliinistä ollutkaan.

Folk: Witthüser & Westrupp, Hölderlin jne. Periaatteessa perusfolkkia, mutta lisäkierteellä. Lauletaan saksaksi.

Dusseldorf: Kraftwerk, Neu!, Harmonia, Cluster, La Düsseldorf jne. Tässä on se kuuluisa 'motorinen' ilmaisu. Eli hypnoottisen junnaavaa biittiä.

Artsyily: Can, Faust. Walter Wegmüller jne. Periaatteessa voisivat pudota mihin tahansa yllämainituista kategorioista.

Sitten kaikki tavallaan loppui. 90-luvulla uudelleen löytäminen; Stereolab, Sonic Youth, Julian Cope ja myöhemmin jopa Wilco. Aikanaan suorin vaikutus oli Bowie/Eno Berliini-trilogia ja muu rönsyily. Ja tietenkin Kraftwerk.

Itselläni on vieläkin tutustumatta moneen artistiin (mm. Birth Controliin, Janeen, Kraaniin, Brainticket jne). Luulen, että tuoltakin löytyy helmiä.