Alunperin Harrisonin singlen b-puolen projekti levähti helvetin suureksi. Wilburyn feikkiveljesten takaa löytyivät siis Tom Petty, Jeff Lynne, Bob Dylan, George Harrison ja Roy Orbison. Useat edellämainituista olivat tuohon aikaan pahasti eilisen tähteen maineessa. Silti mistään Keith Richardsin Expensive Winos tyylisestä lämmittelystä ei ole kyse, vaan levy on täynnä mukiinmeneviä rockpop-kappaleita . Itsekin muistan heidän ½-nostalgiset biisit MTV-videoineen. Ensimmäinen 60-luku revival taisi alkaa juuri 80-luvun lopussa.Lynnen kliininen kasarituotanto aiheuttaa aluksi vähän näppyjä, mutta Orbisonin ääni on vain upea, oli taustalla mitä vain. Miehen äkillinen kuolema heti uuden menestyksen hetkellä veti eteen lisää Salaperäisyyden verhoa.
Levy oli siis megakultaturbohitti, joka toi ryhmän parille taloudellisissa ja taiteellisissa pohjamudissa maanneelle artistille kaivattua tunnustusta. Harmiton ja rento levy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti