Manuel Göttschning kitarassa, Hartmut Enke bassossa ja Klaus Schultze rummuissa sekä elektronisissa laiteissa on miltei sama, kuin pari vuotta myöhemmin Join Inn-levyn sessioissa. Levyn rakennekin on sama; ensimmäisellä puolella on nopeampi ja villimpi, toisella rauhallisempi biisi.
Tarinan mukaan Encke oli ostanut Pink Floydin poismyymiä jättikaappeja, joiden ympärille yhtye perustettiin. Trio soikin jättiläisen lailla. Ykköspuolen Amboss on repivää wah-wahhia, fuzzia, jyrähtäviä bassolaineja ja Schultzen Tangerine Dreamin ensilevylläkin soittamia rumpumyrskyjä. Suoraan temppelin uumenista! Kakkospuolen Traummaschine on taas nimensä mukaisesti eteerisen rauhallinen ja aavemainen kaksikymmentäminuuttinen.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
6 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti