Avaimen 'Punainen tiili' sai tuntemaan lähinnä kiusaantuneisuutta. Yksi syy oli varmasti eräs nukkumalähiöstä kertova laulu, jonka todellisuutta en kohdannnut. Ehkä se oli fantasiaa? Se olisikin johdonmukaista, koska Asaksi nimensä muuttanut artisti on ottanut askeleen eteenpäin joka levyllä. Viimeisimmällä Loppuasukkaalla käsitellään yhteiskunnallisia ja ekologisia asioita fantasian ja realismin kiihkeällä yhdistelmällä.
Aiheet ovat vaikeita ja homman toteuttaminen ilman myötähäpeää kuunneltavaksi vaatii taitoa. Tästä levy palkittiinkin Teosto-palkinnolla. Hip-hoppia yhdistetään kansanmusiikkiin ja mustalaissoittoon. Asan sanoitukset ovat siitä erikoisia, että jätkää voi kutsua oikeasti lyyrikoksi. Levyn avaava Alkusoitto nostaa apokalyptisia visioita yhdistellen raamatun ja mainosten kielikuvia. Levyn päättävä Runoilijanarsissi osoittaa viimeistään lyriikan taidon.
Melkein tekisi mieli sanoa, että tämä on innovatiivisinta kamaa tästä maasta pitkään aikaan.
Year by Year: Best Albums of 1970 – 11-22
11 tuntia sitten
1 kommentti:
Lähtisin kyllä komppaamaan tuota kommenttia innovatiivisimmästä kamasta aikoihin. Vuoden 2008 levy, ehdottomasti.
Lähetä kommentti