Conan barbaari on ehdottomasti bloginpitäjän lempifantasiaelokuva. Uljas, camp ja jopa vaarallinen. Kynäniskojen fasismia. Tekemisen meininkiä, eikä panhuilun soittoa.Elokuvan soundtrack on myös yksi suosikeista yhdessä Vangeliksen Blade Runnerin kanssa. On vain yhteensattumaa*, että molemmat ilmestyivät vuonna 1982.
Tuottaja Dino De Laurentisin alkuperäiseen suunnitelmaan kuului pop-musiikkiin perustuva ääniraita. Onneksi ohjaaja John 'Rifle' Milius käänsi tuottajan pään ja suostutteli ottamaan koulukaverinsa, kreikkalaisen Basil Poledouriksen säveltämään musat.
Poledouris kyllä käy lainaamassa/varastamassa kaikilta hyviltä säveltäjiltä (Prokofiev, Holst, Orf jne.) mutta hänen pastissinsa soivat komeasti. Ja sopivat elokuvaan, kuin säilä vastustajan lihaan. Leffassa musiikkiraita nousee todella tärkeään asemaan, koska se soi ja värittää melkein jokaista kohtausta. Dialogiahan jouduttiin lyhentämään yli puoleen Arnold Schwarzenneggerin kökköenglannin takia. Kiitokset siis Arskalle soundtrackistä!
* Kuulin että kavereiden bändi Beirut (se vähemmän tunnettu) esiintyy kotkalaisen kymmenen vuotta sitten menehtyneen Konanin muistokonsertissa. Sekin on vain yhteensattumaa tämän kirjoituksen kanssa, mutta Hail to the Warrior!
2 kommenttia:
Aivan totta turiset. Elokuvan soundtrack on hienoa työtä, kerrassaan eeppinen. Jos ja koska Conanin äänimaisemat miellyttävät, osaatko suositella lisää samankaltaista klassisen tai muun musiikin puolelta?
Nuo tossa mainitut Prokofiev, Holst ja Orf ovat aika paljolti samanhenkisiä. Ja sitten Straussin Also Spracht Zarathustra (joka oli muuten Elviksen lavalle tulobiisi).
Lähetä kommentti