Ennen Hanoi Rocksin melkein kansainvälistä läpimurtoa, Wigwam käväisi suomalaisista lähimpänä melkein kansainvälistä läpimurtoa.Vähän yli vuotta aiemmin yhtye oli ollut lähellä hajoamista Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan lähdettyä peräjälkeen orkesterista. Bändi muutti hivenen tyyliään ja teki klassikkonsa Nuclear Nightclubin, jonka älykköpop (deep pop bändin sanoin) vakuutti Virginin Richard Bransonin. Bändi pääsi soittamaan Hyde Parkkiin ja kiertämään Gongin lämppärinä.
Seuraajan piti olla se levy, joka lyö läpi ja sitä mentiin äänittämään Bransonin kartanoon. Homma venyi, eikä levyltä sitten löytynyt sitä kaivattua hittiäkään. Lisäksi punk oli juuri nousemassa.
Se on sääli, koska Lucky Golden Stripes.. on ihan yhtä hyvä levy, kuin edeltäjänsä. Esa Kotilainen on vaihtunut koskettimissa Heikki 'Hessu/Pedro' Hietaseen ja soitto on hivenen funkimpaa. Ihme sinänsä, ettei Wigwamia ole tähän päivään asti sämplätty tai saundia kopioitu. Sen verran uniikki se on. Eikä Jim Pembroke kalvennut kuuluisampien maanmiestensä rinnalla biisintekijänä.
Wigwamiin tutustujat; unohtakaa ne Fairyportit ja Beingit, Nuclear Nightclub ja Lucky Golden Stripes.. ovat NE levyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti