Jättäydyttyään normaalin muusikko / levy-yhtiöartisti elämän ulkopuolelle Cope julkaisi muutamassa vuodessa aika helvetin monta epämääräistä omajulkaisua yksin ja mm. Brain Donor stoneryhtyeensä kanssa.Viime vuonna ilmestynyttä Black Sheeppiä pidetään paluuna vanhan renessansimiehen juurille, eli normaaliin biisirakenteeseen ja kraut-lainoihin.
Länsimaisen yhteiskunnan ulkopuolella olemista ja kristinusko vs. varhaispakanuus teemoja käsittelevä levy osoittaa taas, kuinka perinteisen taitava biisintekijä äijä on. Koppalakkisen viikingin levyllä soivat tällä kertaa akustiset kitarat, marssibandin bassorummut ja mellotronit. Vanhoista tekijöistä mukana ovat Tavastiallakin Spiritualizedissä kitaraa soittanut Doggen, Holy McGrail ja kasa Motörheadin roudareilta näyttäviä nahkatakkikörmyjä.
Tyylinä on folk, jonka sekaan soitetaan mellotronia ja syntikoita marssibändin paukuttaessa tahtia. Välillä eläydytään leirinuotille varhaiskristillisen viikinkisaagin rooliin. Mieleen tulee kieltämättä Witthüser & Westrupp:in kraut-folk.Aatteellisella tasolla Julian Cope on raskaampi ja älykkäämpi, kuin pellemeikeissä toikkaroivat norjalaiset. Tottakai Jahve-Jehova-Allahin levittäjät ovat olleet alunperin samanlaisia fundamentalisteja, kuin tämän päivän kiihkoilijat.
Tämä pesee kaiken maailman metsäfolk haahuilut. Cope on siisti äijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti