Roky Ericksonin taannoisella Tavastian keikalla itseäni häiritsi kovasti biisivalinnat. Tottakai kyseessä oli revival-kiertue ja hienoa, että saa viimeinkin ansaitsemaansa kunnioitusta (ja rahallista korvausta) kappaleistaan. Kuitenkin settilistan keskittyminen 70/80-lukujen taitteen tarttuvaan kauhu-hardrockkiin oli epäkunnioittavaa myös rosoisen herkkään ilmaisuun taipuvalle artistille. Jo 13th Floor Elevatorsin aikana Roky hallitsi levyillä myös tämän outsider-folk puolen, vaikka bändi tunnetaankin niistä maanisen villeistä vedoistaan.
Vuonna 1999 julkaistu Never Say Goodbye keskittyy tähän Rokyn lauluntekijä puoleen. Katu-uskottavuutta lisää toki, että monet kokoelman biiseistä on nauhoitettu MIELISAIRAALASSA vuonna 1971. Tämä siis Rokyn lusiessa Elevatorsin viimeisinä päivinä saamaansa vankimielisairaala-tuomiota. Pääasiassa yksin akustisen kitaran kanssa esitetyt biisit ovat kauniita. Levynkansi antaa hyvän kuvan sisällöstä.
Paria oikeaa soololevyä lukuunottamatta Roky ei ole julkaissut oikein mitään varsinaisen 'officiaalia' levyä. Tämän takia Ericksonilla on rahastettu milloin mistäkin vessasta löytyneillä nauhoituksilla. Eivätkä rahat ole menneet artistin taskuun. Tästä voitaneen toki syyttää hänen vakavia mielenterveydellisiä ongelmiaan, joiden takia edunvalvontaa ei ole ollut. Tänä päivänä asia on kuuleman mukaan korjattu.
Joka tapauksessa niiden kahden soololevyn lisäksi Never Say Goodbyelle on oikein hyvä paikka levyhyllyssä.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
7 tuntia sitten
4 kommenttia:
13th Floor Elevators versioi myös mielestäni todella hyvin Dylan-biisin "It's All Over Now, Baby Blue": http://www.youtube.com/watch?v=jGqEFQ5xmjU
Samalta Easter Everywhere levyltä löytyy myös upea akustinen Clementine Hallin ja Roky Ericksonin 'I Had to Tell You'.
Tuo kiekko ei ole tuttu. Täytyy hankkia.
Jos se on ikäänkuin folkkia, on se varmasti täysin erihenkistä kuin mihin R.E. assosioituu ensimmäisenä, eli niihin CCR:mäisiin juttuihin, ...höm aika erikoisine sanoituksineen.
Mielenkiintoista, koska itse tutustuin Ericksoniin taas juuri 13th Floor Elevatorsien kautta. Ja sehän on aika runollinen bändi (hyvässä mielessä). Tosin Tommy Hall tekstittkin suurimman osan yhtyeen kappaleista, mutta kyllä Rokykin kirjoitti.
Siinä mielessä siis minulle 'Bloody Hammer/Atom Brain'-Erickson poikkeaa siitä jannusta mitä ensin kuulin. :-D
Tosin niillä klassisilla soololevyillä miehen palosireeni-tenori on paremmassa iskussa, kuin 60-luvulla.
Lähetä kommentti