80-90-luvuilla MTV:llä ja musiikkimaailmassa yleensäkin pyöri joukko bändejä, joiden luokittelu on vähän hankalaa, mutta niitä voisi paremman puutteessa kutsua roskapopikisi. Ei missään The Crampsin hengessä tietenkään. Eikä tässä ole mitään pahaa, koska nimenomaan populaarimusiikkiahan ne soittivat.
Resepti oli kaikissa vähän samanlainen; bändillä oli söpö naislaulaja tai laulajattaria (mieluiten blondeja), biisit kumartivat 60-luvun klassisen popin suuntaan ja se yksi iso hittikin löytyi. Toki useat kappaleet kestävät tänäkin päivänä kuuntelua, mutta jos niistä jotain sanomaa yrittää etsiä niin saa kaivella käsilaukun pohjia myöten löytämättä muuta kuin huulipunaa.
Mutta tässä:
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
8 tuntia sitten
2 kommenttia:
Voisiko Bangles hiuksenhienosti välttää roskpop-kategorian? Jotain taitoa siinä tyttöbändissä oli, ehkä...
Bangles kuuluu ainakin hyvien kappaleiden määrässä ihan omaan kastiinsa. Mutta kyllähän sekin aika tuotettua oli.
Lähetä kommentti