
Niin vähän on aikaa oli Love-Recordsia perustamassa olleen Otto Donnerin projekti. Tässä vaiheessa hän oli töissä Yleisradiossa, missä hän pääsi työstämään Runosta lauluksi projektia, jonka tarkoitus oli tehdä kunnianhimoisempaa iskelmämusiikkia. Tälläinenhän oli ollut Donnerille jo kauan suunnitelmissa. Hän oli esimerkiksi loukkaantunut, kun Eero Koivistoinen teki vastaavanlaisen levyn Otavalle, eikä Lovelle 1968 (Valtakunta).
Levyn biisit ovat Donnerin käsialaa, tekstit aikansa runoilijoiden. Musiikki on progehtavaa jatsia ja tekstit pääosin hyviä. Ne eivät myöskään jätä ketään kylmäksi.. Jos lauluääni oli mitä oli, Wilberg kuitenkin bändeineen tulkitsi biisit hienosti. Tuuleen kylväjä on unohdettu klassikko. Hengästyttävän hyvä. Itseasiassa koko levy kuulostaa Wigwamin Luulosairas-biisiltä.
Ilmavine rumpufilleineen, soul-lauluineen, törvien törähdyksin ja hammondein tämä kuulostaa suomalaisen 70-luvun alun love-musiikin selkäydinnesteeltä.
5 kommenttia:
Hyvänen aika. Etsin levyn kannesta kuvaa ja löysin näinkin höystön blogin.
Ja vieläpä tuttu mies 13 vuoden takaa.
1997?
Aika enigmaattinen viesti :-D
Mutta toivottavasti viihdyt!
No jos muistat Kouvolasta sellasen vähän aikaa viestintää opiskelleen Lehdon Teron Lahdesta niin sehän täällä hölmöilee pitkin musablogeja.
Haa!
Muistan toki, koska olit 'hyvä jätkä' (tai setä näin nuoremmille klopeille).
Muistan myös, että olit punkin lisäksi kiinnostunut laveasti kaikesta hyvästä musiikista.
13 vuotta..
Hyvästä ja huonosta myös!
Ennakkoluuloja vailla päin utua.
Lähetä kommentti