Santana on nykyään turhan aliarvostettu. Onhan se vuoden 1999 kaupallinen paluulevy pikkasen sellainen ja 1970-luvun lopusta lähtien Carloksen musiikki on ollut aika juustoista.
Kilahdettiin kaverin kanssa Santanan vanhaan kamaan joskus 90-luvun puolessa välissä. Vinyyliä liikkui divareissa, ja levyjä tuli hankittua jonkun verran. III on toiseksi viimeinen aidon Santana-bändin levyistä. Seuraava Caravaniserai on jo aikamoinen sillisalaatti ja osittain suorastaan tylsä. Sen jälkeen Gregg Rolie ja Neal Schon lähtivät perustamaan Journeytä.(!!!!!) Carloksen Caravaniseraita seuranneissa Santana-soololevyissä on sentään hyviäkin hetkiä.
III:sta edeltävä Abraxas oli lyönyt Santanan lattari-fuusiorockin täydellisesti läpi. Kolmonen oli paluu Abraxasin popimmista biiseistä ensi levyn latinokamaan. Kitaroilla tulitettuna tietenkin. Tälle levylle hankittiin mukaan vasta 17-vuotias Neal Schon. Teinikitaraihme oli jo kiinnittänyt Eric Claptonin huomion, joka ei ehtinyt pyytää tätä mukaan Derek & the Dominoesiin Santanan viedessä pojan nenän edestä. Kolmosella Santana ja Schon tulittavat kitaroitaan niin, että kahvipavut paahtuvat.
Tässä näyte siihen maailman aikaan harvinaisesta konsertista. Nimittäin artistista Afrikassa.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti