Levy lainasi nimensä Helsingin aloittelevan punk-liikkeen kotiluolalle. Kyseessä on ex-Stooge Iggy Popin ja James Williamsonin duolevy. Levyllä musisoivat kuitenkin melkein kaikki Williamsonin ohjaksiinsa kaappaaman Stoogesin de facto luottosoittajat.Levy äänitettiin 1975 demoksi suurille levy-yhtiöille. Levytyssopimus ei tärpännyt, joten pari vuotta myöhemmin punk-liikkeen pienlevylafkat julkaisivat sen.
Yksi syy levy-yhtiöiden nihkeyteen oli Iggy Popin huono maine ja henkinen tila. Pop oli aikaisemmin hermoromahduksessa hajoittanut Stoogesin. Tästä eteenpäin Iggy oli täyspäiväinen nisti ilman bändiä, jonka harrastuksiin kuului naistenvaatteissa katuojaan sammuminen. Artistista jatkoa yritettiin kehitellä jopa Doorsin Ray Manzarekin kanssa (Iggy itseasiassa sai aikaisemmin levy-yhtiöltä Liskokuninkaan vanhat nahkapökät, mutta myi ne pois saadakseen huumerahat). Pop kirjoittautui mielisairaalaan katkolle ja pääsi jonkin näköiseen hallintaan riippuvuuksistaan. Kill City äänitettiin Iggyn sairaalasta saamien viikonloppuvapaiden aikana.
Stoogesin viimeiset ajat olivat olleet musiikillisesti miltei metallia, mutta Kill Cityllä nokka kääntyi yllättävään suuntaan. Tai olihan Raw Powerillakin etäisesti Rolling Stoneseja muistuttavia hetkiä, mutta Kill City on silkkaa Stonesia. Vähän ehkä köyhän miehen Stonesia, vaikka Williamsonin riffit groovaavat oikeaoppisesti. Tuotanto on torvineen ym. silti näkkileivän ohutta. Yhdistelmä kuitenkin toimii ja levyllä on jopa tavoista poiketen herkkiä instrumentaaleja. Hyvä levy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti