80-luvulla rokki oli muuttunut maailman parantamiseksi ja hyväntekeväisyyskonserteiksi. Punk oli tullut ja mennyt jättäen perinnöksi vain järjettömät hiuslaitteet. HC-punkpiireissä autolla ajaminenkin oli suunnilleen kielletty homouden, kaljan ja puhtaiden saundien ohella. Disko ja kuntopulverilla kiillotetut artistit taas pitivät valtavirrassa valtikkaa. Elämäntavat olivat vanhoilla rokkareilla menneet täysremonttiin. Mick Jagger juoksi aamulenkkejä walkmanit korvilla ja jopa Keith Richards oli siirtynyt pelkkään juopotteluun. Hanoi Rocks? Kuka oli edes kuullut? Joka tapauksessa Rock-musiikki tarvitsi vastaiskunsa, vaikka edes ruohonjuuritasolla.
Neil Hagerty operoi ääniterroriaan jo Pussy Galore yhtyeen jäsenenä. Tämä Jon Spencerin luotsaama nowave bändi äänitti mm. Hagertyn ehdotuksesta oman versionsa Stonesien 'Exile on Main Street':istä. Levytys julkaistiin 550 kappaleen c-kasettina ja nautti ug-piireissä.. noh ehkei suosiota, mutta ainakin huomiota. Hagerty kertoi avoimesti haastatteluissa olevansa vain rivijäsen ja tekevänsä pian omaa juttuaan.
Hagerty perusti vuonna 1987 Royal Truxin silloin 16-vuotta täyttäneen tyttöystävänsä Jennifer Herremanin kanssa. Äijän Stones fiksaatio jatkui hänen nimittäessä luovaa parivaljakkoa esikuviensa mukaan Chemical Twinsiksi. Herrema oli hänen mukaansa juuri se neiti rokkiprinsessa ja poseeraaja, joka Mick Jagger oikeasti halusi olla. Hagertyhan on salaa aika musikaalinen jätkä, mutta Herreman vahvuus oli juuri tukka silmillä keulakuvana oleminen. Lauluäänen sijasta voisi nimittäin puhua vain äänestä soittimena. Bändin ekat levyt olivat aika experimentaalisia, mutta alun jälkeen lähestyivät omalla tavallaan valtavirtaa kuulostaen etäisesti Stonesilta. Nistipunkkarien soittamalta Stonesilta.
Musiikillisestikin Royal Truxia voisi kutsua grungen pioneereiksi, mutta hengenheimolaisuutta löytyi myös itkua ja maailmantuskaa puuduttaneesta heroiinin käytöstä. Tätä kaksikko hehkutti surutta pienlehtien haastatteluissa. Nirvanan yllätyssuosion jälkeen levy-yhtiöt kiinnittivät kilvan mitä ihmeellisimpiä bändejä. Tuolloin RT:kin sai huhujen mukaan rahakkaan sopimuksen Virginin kanssa. Pelkkään ränniin vetämisen sijasta kaksikko osti jopa talon Virginiasta ja rakennutti sinne oman studionsa. Näihin aikoihin Jennifer Hennema otettiin Calvin Kleinin malliksi ja hän esiintyi runsaasti mainoksissa 90-luvun puolesta välistä 2000-luvun alkuun. Tuon aikaiset luonnehdinnat 'heroiinimalleista' pitävät ainakin tässä kohtaa täysin paikkansa.. Bändin olemassa olo päättyi parisuhteen kanssa samaan aikaan 2001 ja kumpikin tekee nykyisin tahoillaan omaa musiikkia.
Omaan mieleeni jäänyt kuva Royal Truxista on juuri tälläinen. Bändi näytti kuvissa tosi siistiltä uusimmissa katumuotivaatteissa, vaikka erinäisistä puutostiloista johtuen hampaita vähän puuttui, iho kutisi ja puhekin oli epäselvää sössötystä. Valitettavasti Royal Trux oli ilmiönä wanhan ajan pahoista itsetuhorokkareista paljon kiinnostavampi, kuin musiikillisesti. Bändillä nimittäin ei ole hirveästi iskevää materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti