Circlen edellisestä studio-levystä on kulunut kaksi vuotta. Hollywood vierailevan solistinsa kanssa ei lukeutunut minun laskuissani NWOFHM*-Circlen parhaimmistoon, koska yhtyeen kuitenkin pahimmillaan kömpelö hevi vaatii ehdottomasti Rätön eksentrisen vokalisoinnin noustakseen täyteen lentoonsa.Circle julkaisi levyjään pitkään vanhan riistoliiton tahtiin, eli kaksi studiolevyä vuodessa. Homma ei Circlenkään kohdalla ole voinut olla vaikuttamatta lopputulokseen, vaikka julkaisukynnyksen mataluus on tietysti ollut harkittua.
Uudella Rautatiellä mukaan on otettu kaksi ylimääräistä kitaristia; Jääskeläisen serkukset, Westerlundin vanhat ja nykyiset bändikaverit Sweetheartista ja Plain Ridesta. Tämän hetken Circle onkin porilaista ydinkaksikkoa lukuunottamatta enemmistöltään muiden maakuntien miehiä. Lähinnä Haminan.
Levyn avaava 'Rautatie' iskee heti kiskoille uusien kitaristien tuoman kipinän, kun duaali-melodiat ja riffit lähtevät liitoon Rätön samalla messutessa höyrykattilan ihmeestä. Westerlundin vokalisoima 'Lääke' on hivenen kömpelö aavikko-blues, mutta tuo hyvällä tavalla mieleen Espen 22-pistepirkko-biisit tai J. Karjalaisen eksoottisimmillaan. Loppulevy sujuu pääosin uljaissa tunnelmissa päättyen 'Kaasukellon' etäiseen melankolisen pianon säestämään kitarasurinaan joka kasvaa lopulta eeppiseksi heviksi.
Sunrisesta alkaa olla kohta kymmenen vuotta ja nyt Circle on julkaissut täydellisimmän NWOFHM-ajan levynsä.
*NWOFHM = New Wave of Finnish Heavy Metal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti