Far East Family Bandilla ei sinällään ole mitään tekemistä nykyisen (vai jo menneen?) j-rock buumin kanssa, vaan yhtye lukeutui Japanin toiseen länsimaista populaarimusiikkia mukailevaan aaltoon. Ensimmäinen aalto apinoi omintakeisesti beat- ja surfyhtyeitä, tämä seuraava progea ja psykedeliaa. Jälkimmäiseen sisältyi aika äärimmäistäkin musiikkia, mukaanlukien esimerkiksi Les Rallizes Denudésin täydellä volyymilla kierrätettyä kitarasurinaa.Tämä levy on kuitenkin helposti lähestyttävää kamaa, joka nojaa hivenen itämaisilla etnosoittimilla (mm. Japanin kansallissoitin sitar) maustettuun sähköiseen jamirokkiin. Jos pitää 70-luvun alun Pink Floydista, pitää todennäköisesti myös tästä eksoottisemmasta versiosta siitä.
Levy julkaistiin Euroopassa alunperin Saksan Vertigon alaisuudessa. Levyn miksasi itse Klaus Schulze, joka sai nauhat Japanista. Käsittääkseni Schulze tuotti kokonaan yhtyeen seuraavan levyn 'Parallel Worldin', johon hän vaikutti musiikillisestikin erittäin paljon.
Tämä maanosien välinen yhteistyö sai alkunsa Far East Family Bandin kosketinsoittajan Euroopan matkasta, jolloin hän tutustui Schulzeen. Saksalais-elektronikko vaikutti tyylillisesti erittäin vahvasti japanilaiseen virkaveljeensä, joka on myöhemmin tunnettu länsimaissakin taiteilijanimella Kitaro. Hienoja ovat tämänkin levyn syntikkapulputukset, mellotronimeret ja nauhakuorot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti