Nasa julkaisi 1990-luvun taitteessa useita levyjä 'avaruuden musiikkia'. Jokainen näsäviisas sci-fisti tietysti tietää, että avaruus on tyhjiö, jossa ääni ei kulje mihinkään. Nasan Voyager-luotaimet ottivatkin talteen sähkömagneettisia värähtelyjä, jotka sitten käännettiin 'oikeaksi ääneksi'.Song of Earth ei kuitenkaan pidä sisällään näitä Voyager I ja II:sen lähettämiä ääniä, vaan on nauhoitettu maata kiertäviltä satelliiteilta. Auringon säteilyn törmätessä maan magneettikehään syntyy mielenkiintoista huminaa ja ulvontaa. Kirjastosta lainatun levyn kansissa ei ole mitään tarkempaa tietoa tästä äänitteestä tai tekijöistä. Zero. Null.
Levy on julkaistu 90-luvun alussa, jolloin ei ollut tapana laittaa cd-levynkansiin muutenkaan mitään tietoa. Netistä luntanneena sain selville, että tätä levyä on kuitenkin hieman 'sävelletty', eli paranneltu.
90-luvun alussa oli liikkeellä paljon tälläisiä 'new-age-levyjä', joissa oli puron solinaa tai vaikka valaan laulua. Linnanmäen Sea-Lifen kauppa on oivallinen paikka löytää näitä muinaisjäänteitä, ja vieläpä kalliiseen hintaan.
Valaiden laulun kaltaista totaalista musiikin estetiikan erilaisuutta ei levyllä ole, vaan auringon myrskyt on tallennettu miellyttäväksi ja jollain oudolla tavalla tutun kuuloiseksi puolituntiseksi huminaksi ja huokailuksi. Joku henkevämpi voisi pitää luennon yhteisestä kosmisesta kodistamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti