Ville Leinonen on lipunut minun ohi jonkinlaisella olankohautuksella. Savonlinnan ja Tampereen villasukkataiteilijoiden suosima romanttisten biisien esittäjä, joka levytti.. Pokolle.Oma kiinnostukseni heräsi itseasiassa vasta miehen rivijäsenyydestä Teemu Elon puhuvissa eläimissä. Jannun on pakko olla mukavaa sorttia yhteistyökumppaneidensa määrän takia. Tälläkin levyllä on aikamoinen kavalkaadi niitä tamperelähtöisiä taidemuusikoita.
Majakanvartijan uni on mukavan polveileva unimainen levy, jossa riittää tapahtumia, koukkuja ja kappaleita. Arvosteluissa on vertauskohdaksi esitetty katu (tai metsä!) uskottavampaa Pekka Strengiä, mutta itse kuvailisin tätä levyä sellaiseksi, jollaisen Hector olisi voinut tehdä, jos olisi ollut hyvää musaa.
Romanttisten tunnelmien lisäksi levyltä löytyy aika paljon julistavuutta, mutta Hector-akselin paremmalla puolella pysytään. Tämän hiljaisen levyn laittaa mielellään illalla soimaan ja kääntää vinyylin (käsinmerkitty numero 171/500) lopussa takaisin sinne a-puolen alkuun.
2 kommenttia:
Väittäisin jopa että Majakanvartijan Uni on tämän vuoden paras levy. Enkä paljon näe haastajia edes ulkomaan rintamalla, sen verran rohkean intuitiivinen tuotos on kyseessä.
Joo, kyllä tässä tälläistä klassista 'hiljaa mieleen hiipivää' henkeä on.
Lähetä kommentti