Don Van Vliet aka Captain Beefheart kuoli eilen pitkällisen ms-taudin jälkeen. Äärimmäistä musiikillista ilmaisua käyttänyt Beefheart ei ollut ikinä koulukaverinsa Zappan tavalla suuren yleisön suosiossa, mutta sai seuraajikseen sitäkin fanaattisemman fanijoukon.Trout Mask Replica on paikalliskirjastojen musiikin rasitustestikoe-levy. Kuinka moni pikkupoika on kiikuttanut levyn ennakkomaineen perusteella kotiin pistänyt soimaan? (nostan tässä kohtaa käden ylös) ja.. ei sitä huonoksi voinut sanoa, mutta ei siitä pitänytkään muutamaa helpompaa hetkeä lukuunottamatta.
Levy on vähän kuin hyvä viski tai konjakki. Karvasta makua ei vielä limuviinaa lipittävänä osaa arvostaa, mutta vuosien vieriessä myös tämä levy on alkanut maistumaan paremmalta.
Itse levyn historiakin on mielenkiintoinen. Kolmannen levyn Magic Band oli koottu miltei kymmenen vuotta maestroa nuoremmista soittajista, jotka hän nimesi uudelleen lempinimillä tyyliin 'The Mascara Snake' tai 'Antennae Jimmy Semens'. Itse yhtye laitettiin harjoittelemaan yötä päivää syrjäiseen taloon, usein ilman ruokaa. Maestro kävi päivittäin ennakoista maksetuilla yksityisautokyydeillä tarkastamassa meiningin, asuen itse mukavasti hotellissa. Yhtye oli artistin ankaran manipulaation kohteena; hän esimerkiksi huomasi erään yhtyeen jäsenen olevan kovasti naisten suosiossa, joten hän puki hänet mekkoon ja käski hänen esittää hinuria. Ja pikkupojat tottelivat.
Kahdeksan kuukauden ankaran harjoittelun, nälän, univajeen ja suoran fyysisen väkivallan jälkeen yhtye meni studioon tekemään levyä. Jo ensimmäinen 'Safe as Milk' helppoudestaan huolimatta näytti myös yhtyeen soundin omaperäisimmät puolet, jotka jalostettiin Trout Mask Replicalla huippuunsa (ja kuuntelukelpoisuuden rajalle). Nykivät rytmit, kireät puoliepämiellyttävät kitarat, Beefheartin savikiekolta kuulostava blues-laulu ja älyttömät biisit tuovat oudosti mieleen myös levyn tuottajan Frank Zappan musiikin. Paitsi Magic Band kuuloistaa jo punkin räkäiseltä. Ja hienoja slide-kitaroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti