Tapio Rautavaara - Peltoniemen Hintriikan surumarssi 1964

Hs:n äänestyksessä vuonna 2006 kaikkien aikojen synkimmäksi suomalaiseksi lauluksi valittu Peltoniemen Hintriikan surumarssi on alunperin kaustislainen kansansävelmä. Laulu on nimetty alkuperäisen esittäjänsä pelimanni Hintriikki Peltoniemen mukaan ja sitä soitettiin instrumentaalina muun muassa häissä(!) ja muissa juhlissa.

Tunnetuin versio kappaleesta (ja se synkin) on kuitenkin tämä Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran laulama variaatio. Vaikka Helismaa aikanaan tunnettiin ennenkaikkea rillumarein ja kuplettien tekstittäjänä, hänen vahvimmin elämään jääneet kappaleensa olivat pohdiskelevampia kuten 'Päivänsäde ja Menninkäinen' tai tämä.

Helismaan suuri idea oli vaihtaa hahmon sukupuoli naiseksi (ja samalla suututtaa kaustislaiset). Luokse töllin harmaan. Seuranaan vain halla, raataminen ja kurjuus. Kaustislaiset nillittivät myös siitä, että Hintriikki oli oikeasti ISON TALON isäntä eikä köyhän tuvan leski. Ketä kiinnostaa, kun teksti on näin parempi?

Kappale alkaa hautajaisuruilla, joihin liittyy keinuva vaikeroiva viulu saattelemaan arkun kantoa pitkospuita pitkin pois. Synkän kappaleen yhdessä vaiheessa tulee pieni hetken pilkahdus;

Ja onni ihmeellinen vasta
Onhan Hintriikasta
Päästä jälleen kuulemaan,
Miten veisataan.
Niin harvoin tänne tuolta
Hallaiselta suolta
Köyhä joutaa lähtemään
Leipäkiireiltään.
Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran
Kastejuhlaan Herran

Sitten palataan taas hallasuon arkeen.

Nykypäivän BB-sukupolvi ei oikein jaksa vaivata itseään ajatuksella, että heidänkin isoisoäitinsä ovat raataneet siellä kurjuudessa nälkäkorpien laidoilla lapset helmoissa roikkuen eivätkä jonottaneet perjantaina johonkin Sedulaan.
Toisaalta suomalaisten fiksaatio molliheviin antaa ymmärtää miksi kappale nauttii edelleen uusienkin sukupolvien arvonantoa. Sen on pakko koskettaa johonkin geneettiseen ytimeen. Ehkä Hintriikan tupa sijaitsee nyt jossain Jakomäen yksiössä, missä leskimummo muumioituu rauhassa seinäntakaisten naapurien välittämättä.

Laulun esittää Tapio Rautavaara, joka omakohtaisesti koki lapsuudessaan todellisen kurjuuden, nälän ja raatamisen yksinhuoltajan lapsena. Välillä jopa lastenkodissa, että saisi edes ruokaa syödä. Tämä on heavyä. Kunnioita juuriasi!