Nyt on pyöritty tarpeeksi perussuomalaisessa loskassa, joten matkustetaan Atlantin yli kaupunkiin, jossa kuuleman mukaan tapahtuu kaikkea jännää.Alan Vega (s. 1938) on tietenkin toinen puolikas Suicide protopunk-duosta. Yhdessä Martin Revin särötettyjen koskettimien ja nopean antiikkisen rumpukoneen kanssa hän oli pioneroimassa jotain. En edelleenkään tosin ihan tarkalleen tiedä, että mitä. Suicide oli New Yorkin skenessä ja Amerikassa kulttisuosittu, mutta edeltäjänsä Velvettien tavoin liian sekaisin taidetta, meteliä ja kauneutta noustakseen ikinä suuren yleisön suosioon. Yhtye aloitti jo 70-luvun alussa Alan Vegan toimiessa samaan aikaan kuvataiteilijana.
Suicide lopetti toimintansa ensimmäisen kerran vuonna 1980, mutta oli selvää, että palavasieluinen solisti siirtyisi soolouralle. Saturn Strip oli Vegan kolmas soololevy ja tuotantoapua saatiin levylle pätevimmästä päästä; Mainiossa Cars-yhtyeessä kannuksensa hankkinut näätänaamainen pop-nero Ric Ocasek tuotti levyn ja soittaa sillä myös koskettimia.
Saturn Strip nojasi harkiten edesmenneen Suiciden parhaisiin puoliin. Mukaan otettiin tietenkin myös sitä pop-herkkyyttä. Kappaleet perustuvat disco-musiikin toiston estetiikalle, jonka päälle Vega ulvahteli vokaalinsa omintakeiseen tyyliin. Mikään varsinainen disko-levy tämä ei ole, vaan enemmän jotain etäisesti elektronista poppia musituttavaa kamaa. Levyn avaavalla 'Saturn Drivellä' syntikkaa soittaa muuten eräs takavuosina tunnetumpi industrial-hahmo; Ministryn Al Jourgensen.
Eipä Vegan soolourastakaan mitään suurta kaupallista menestystä tullut, mutta pätevä elektro-pop-levy jäi jälkipolville. Nykyään Vegaa alkaa jo ikä painaa, mutta vielä muutama vuosi sitten mies pyöri kaiken maailman hämärillä taidemusafestareilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti