Britit osasivat 80-90-luvulla valtavirran popin. Tästä kiistattomia todisteita tarjoavat muun muassa sellaiset artistit kuin Seal, Terence Trent D'Arby, George Michael ja FYC.On sanomattakin selvää, ettei bloginpitäjä pienenä poikana voinut sietääkään kyseisiä artisteja. Ne vetosivat vanhempiin tyttöihin, olivat musiikillisesti 'pliisua' ja FYC:n tapauksessa laulaja Roland Gift vetosi vielä pieneen rasistiin. Oudon kaunis laulaja-näyttelijä Gift on osittain musta, mikä ei musiikistaan samaistumisen kohteita etsivään pikkupoikaan iskenyt.
Ihminen kasvaa ja joutuu onneksi usein ihmettelemään omia ennakkoluulojaan. Toisaalta tuon ikäisenä musiikki, jossa on mukana torvet oli myös mielestäni kyseenalaista.. Voi kyynel!
FYC:n debyytti ja samalla toiseksi viimeinen levy sisältää sielukasta kasari-musiikkia. Lisäarvoa tuo Roland Giftin epätavallinen, mutta sielukas ääni. Birminghamilaisen 'The Beat' orkesterin David Steele ja Andy Kox viettivätkin kahdeksan kuukautta kuunnellen yli 500 kasetillista koelaulua, kunnes viimein päätyivät Giftiin.
Levyn avaava 'Johnnie Come Home' nousi hitiksi kotimaassaan. Yhdeksi levyn kohokohdista nousee myös Elvis-tulkinta 'Suspicious Minds'. Harva Elvari-coveri on oikeutettu, mutta FYC:n kasari-soul on todella hieno. Debyytillä yhtye kiidätti nousukiitoon, joka lunastettiin seuraavalla ja viimeisellä levyllä. Kakkoslevy 'The Raw and the Cooked' nousi listaykköseksi Atlantin molemmin puolin. Soitettiin hiteistään puhki ja bändin jäsenet lähtivät omille teilleen.
2 kommenttia:
Vähän samat muistot itselläni. Kovasti yritin olla tästä tykkäämättä, mutta niin vain kävi, että aika usein tämän levyn biisit vain alkavat korvissa soimaan tänäkin päivänä.
Eli osa nuoruuden soundtrackia, ja ihan ehdottomasti kelpo sellaista.
Kyllä FYC oli hieno poppoo! Äijien lavaliikehdintä oli omaa luokkaansa ja musiikkki/biisit kerta kaikkisen komeita. Harmi, ettei mulla ole enää levyä hyllyssä, mutta täytyy varmaan jossain vaiheessa korjata virhe. -tawe-
Lähetä kommentti