Palataampa taas turvalliselle marginaalin reunalle.
QE2 on Julian Copen ja hänen tuon aikaisen apulaisen Thighpaulsandran (mm. Coil ja Spiritualized) tuplavinyylillinen analogisilla laitteilla tehtyä vanhan koulukunnan elektronista musiikkia. Levy katosi pian hyllyistä ja uudelleen julkaistiin 2000-luvun alussa. Yksi katoamisen syy saattoi olla Copen ja Thighpaulsandran välirikko. Välit vaikeutuivat kiertueella Copen ollessa (huumeista ja itsetunto-ongelmista) sekavassa henkisessä tilassa ja tulehtuivat lopullisesti Thighpaulsandran ottaessa bändin ollessa keikkatauolla mukaansa Spriritualizediin suuren osan Copen taustasoittajista.
Pienen liennytyksen jälkeen he eivät jälkimmäisen mukaan ole enää missään tekemisissä. Yhtenä syynä Thighpaulsandra pitää hänen soololevynsä kantta, jossa alastomat homomiehet suutelevat.
No, englantilainen marginaalimuusikko-saippuaooppera sikseen ja itse levyyn.
Levy on siis toinen ja viimeinen miesten Queen Elizabeth sivuprojektista, joka perustui Thighpaulsandran jättimäiselle museolle/kokoelmalle analogisia syntetisaattoreita. ARPien ja Moogien lisäksi levyllä soivat mellotronit, etniset lyömäsoittimet ja välillä jopa rummut. Kappaleet ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta 20+ minuuttisia, joiden aikana voidaan käydä jylhien tunnelmien lisäksi täydessä hiljaisuudessa, tai hädin tuskin erottuvassa suhinassa. Levyn avaava 'Eisteddfod 69' toistaa alussa aavemaisesti Clockwork Orangen' tunnarin putoavaa.. öö oskilointia lfo:n kera.
QE2 on hieno levy, mutta volyymitason vaihteluista johtuen pitäisi kuunnella täydessä hiljaisuudessa. Taustamusana tämä ei nimittäin toimi. Ja milloinkohan viimeksi olen kuunnellut musaa tekemättä samalla jotain muuta?
Copen oma kuvailu levystä;"Jättimäisten poutapilvien kokoisia zeppeliinejä, jotka yrittävät liikkua mopon moottoreilla".
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti