Robert Fripp hajoitti yhtyeensä King Crimsonin ensimmäisen kerran vuonna 1974. Levyjä hän teki ja tuotti tätä ennen ja tämän jälkeen runsaasti, mutta Exposure on yllättäen hänen ensimmäinen varsinainen soololevynsä.Alunperin Fripp piti tätä trilogian kolmantena osana hänen vähän aikaisemmin tuottamilleen kahdelle levylle, jotka olivat Daryl Hallin (Hall & Oates!) Sacred Songs ja Peter Gabrielin toinen soololevy. Ensin mainittua muuten pidetään yhtenä Frippin parhaista teoksista - itse en ole siihen vielä tutustunut.
Fripp asui vuonna 1977 New Yorkin Hell's Kitchenissä nähden naapurustossaan punkin ja uuden aallon nousun. Huhujen mukaan hän meni mielellään katsomaan keikkoja ja soitti myös muun muassa Blondien kanssa. Näiltä kulmilta tarttui levyn mukaan aika raaka ääni.
Levyn avustajakaarti ei ole Frippin teoksia tuntevalle mikään yllätys; mukana on Phil Collinsia, Daryl Hallia, Brian Enoa, Peter Hammillia, Peter Gabrielia ja huippusessiomiehiä. Tekstit ja osan lauluista yhdessä on tehnyt Joanna Walton, joka oli Frippin tyttöystävä. Hänen kohtalonaan oli menehtyä 80-luvun lopussa Pan Amin lennolla 103 'Lockerbien terrori-iskussa'.
Jos tässä vaiheessa joku kaipasi King Crimsonia, niin levyllä on hetkiä, joita lähemmäs yhtyettä tuskin pääsee. Frippin armottomat kulmikkaat riffit jyräävät. Toisaalta taas hänen muista yhteyksistään tuttua 'frippertronicsia' kuullaan myös paljon. 'Äänen Jimi Hendrixin', eli Peter Hammilin ja muiden laulamat biisit taas roikkuvat jossain siinä välillä. Välillä ollaan täysin ambientissa. Ja tämä kaikki vinyylin kahdella puolella.
Vinyyli tuli mainittua ja se tarttui mukaan pääsiäisenvietossa kotkalaisesta Pomp-levydivarista. Suosittelen edelleenkin paikkaa kaikille, jotka jostain ihmeellisestä syystä käyvät tuossa kaupungissa. Käteistä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti