En ihan heti keksi mikä levy olisi parempaa taustamusiikkia tälläisen krapulaisen vappuaamun taustamusiikiksi.
70-luvun puoliväli oli Niilo Nuorelle taiteellisesti kovaa aikaa. Younghan oli malliesimerkki 60-luvun lopun hipistä, joka olikin yhtäkkiä 70-luvun alussa täysi huumespurgu. Kavereita lakosi hotellihuoneisiin ja tien päälle. Huolimatta erittäin pulverisista ja alkoholisoituneista elintavoista tältä ajalta on todisteena yksi miehen hienoimpien levyjen suora.
Samana vuonna julkaistiin myös vielä keskeneräisemmän ja raaemman kuuloinen 'Tonight's the Night'. Samaa haahuilua ja ulinaa jatketaan myös tällä Malibun Zuma Beachin mukaan nimetyllä levyllä (Young asui tuohon aikaan siellä). Itse asiassa nämä levyt ovat Neil Youngia pahimmillaan ja parhaimmillaan, enkä suosittelisi niitä aloituslevyiksi mieheen tutustumiseen.
Mutta niille, kenelle Youngin ja Crazy Horsesin puolivillainen hard-rockkailu ja akustiset balladit toimivat, tämä on sitä itseään.
Tehokas hiljaiselo
3 tuntia sitten
1 kommentti:
Hell yeah ! tämä on kova.
Ja juuri kun pääsin moittimasta VUn vastaavaa. Mutta aina ei voi päättää mistä tykkää ja mistä ei.
Lähetä kommentti