Toukokuun teema Levyhyllyssä on näköjään vanha suomalainen 'rock-iskelmä'.Tänäänhän tälläinen hybridi alkaa olla taas muotia. Kesäisin mökillä soivan Radio Suomen soittolistakappaleista ei tiedä kumpaa ne ovat; huonoa rokkia vai paskaa iskelmää. Välillä joukossa pilkahtaa kuitenkin joku pätevä sattuma.
Tällä alustuksella ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä tämän levyn ja artistin kanssa. Arto Sotavallan nimeen törmäsin ensimmäisen kerran jossain Wigwam-jutussa. Jos en väärin muista, niin Ronnie Österberg soitti hänen taustabändissään 60-luvulla. Tämä saattaa pitää paikkansa, koska Österberg soitti rumpuja myös Dannyn bändissä. Iso D piti jollain tapaa Sotavaltaa siipiensä suojassa, vaikka miehellä olikin jonkinlainen oma ura.
Arto Sotavalta kuului siihen sankkaan eilisen tähtien joukkoon, joilla oli oma pieni suosion hetkensä 60- tai 70-luvulla. Markku Suominen, Kristian, Jouko ja Kosti ja niin edelleen. Levyn kannessa poseerattiin kaftaanissa tai jossain muussa sen ajan hip-vaatteessa.
Sotavallan ohjelmisto oli hivenen rohkeampaa iskelmää, mikä ilmenee myös tällä kokoelmalla. Suurimmat hitit ovat tietenkin käännöksiä ulkomaisista kappaleista, mutta Sotavalta teki aikalaisistaan poiketen myös jonkin verran omia biisejä. Lisäksi hän vastasi suurimmasta osasta käännösbiisiensä teksteistä.
Arto Sotavalta oli myös kaunis nuori mies, joten Suosikkinäkyvyyttä piisasi uran alkuaikoina. Sotavallan ääni itsessään ei ole hirveän mieleenpainuva, vaan jossain määrin jopa makeilevan teennäinen. Biisimateriaalissa on kuitenkin joku oma koukku, joka estää heittämästä tätä suoraan paskalaariin. Hänen versionsa Rolling Stonesin 'Lady Janesta' tai Bobby Goldsboron 'I'm a Drifteristä' ('Matka jatkuu') toimivat kunnioittavasti.
Arto Sotavallan ura jatkui laskusuunassa 70-luvun loppuun asti, jonka jälkeen hän toimi päätoimisesti toimittajana Suomen Valituissa paloissa. Kappaleiden käännöstyössä käytetty kielitaito meni käyttöön toimitus- ja käännöstyössä. Sotavalta kärsi tiettävästi muusikoiden ja sen ajan toimittajien ammattitaudista, eli alkoholismista. Tämän välillisesti aiheuttamana hän menehtyi keuhkokuumeeseen vuonna 1990, hitusen alle 40-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti