Uuden singlensä juuri julkaissut Justice nauttii piireissä kovaa arvostusta. Lieneekö jopa niin, että elektronisen musiikin duo jää levyajan (ts. ajan, jolloin levyjä myydään fyysisinä esineinä) viimeiseksi tämän tyylilajin 'mammutiksi'?
Itse en ole käynyt hirveän kuumana yhtyeen kappaleille, vaikka ne kieltämättä ovat ihan pätevää tavaraa. Näistä 'uusista' ranskalaisista konemusiikin estetisoijista Daft Punk on pudonnut vähän enemmän, vaikka eihän näillä musiikillisesti ihan hirveän suuria eroja ole. Ainiin; näillä oli se kova ja jengiä ärsyttänyt video siirtolaiskakaroista riehumassa Pariisissa ristit selkälippuina.
Raskaan rokin elementtien pöllimisen lisäksi Daft Punkia ja Justicea yhdistää myös esiintymisten visuaalinen näyttävyys. Siinä missä D-Punk piilotuu läppäreidensä kanssa kypärät päässä neon-avaruusaluksen komentosillalle, Justice lainaa visuaalejaan Manowarin tyylisiltä hevibändeiltä.
Jim Morrison vainaa jo tiesi ristin vangitsevuuden visuaalisena elementtinä ja Justice lainaa kirkon estetiikkaa tunkemalla symbolinsa keskelle lava.. steitaan.
Lavalla oleva visuaalinen keskiö on nimetty 'Valentineksi'. Se koostuu äsken mainitusta rististä (valaistu), jonka kummallekin puolelle on kasattu vanhan ajan jättimäisiä modulaari-syntetisaattorilaatikoita piuhoineen. Valentinen kummallekin puolelle on taas kasattu yhdeksän mustaa Marshall-kaappia pinoihin. Eli yhteensä kahdeksantoista kaappia.
Modulaari-syntetisaattori ei tietenkään ole toiminnassa, ja Marshall-kaapistotkin ovat ainoastaan rekvisiittaa. Musa tulee tietenkin läppäreiltä, joita saatetaan välillä ohjata midi/usb-kontrollereilla.
Mitä tässä heruttelen Justicen visuaaleista, perustuu tietenkin ainoastaan nettitietoihin. En ole kaksikkoa ikinä nähnyt 'livenä'. Enkä mene, vaikka tulisivatkin! (..................................Eipä kai)
Review: Mike Oldfield – The Songs Of Distant Earth (1994)
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti