Kuusumun profeetan 'läpimurtolevy' 'Kukin selässään kaappia kantaan' helmeilevä ja jatsahtava akustinen luenta (kappale oli 'Vuosisadan vaihteessa') lunasti bändille pitkäaikaisen paikan sydämessä ja rupesin vierailemaan yhtyeen keikoilla aina, kun bändi Helsinkiin saapui.
Kuusumun profeetta julkaisi paria vuotta myöhemmin 'Sanansaattaja oraakkeli..' levyn, missä akustisuus oli vaihtunut proge-heviin eikä se levynä pudonnut niin kovaa, mutta kappalet olivat livenä kieltämättä toimivia. Tämän jälkeen Kuusumun profeetta poistui hiljalleen kaukoputkesta, enkä hankkinut myöhempia levyjä. Niissäkään ei kuulemma ole mitään vikaa, mutta oma tutkani seurasi Rätön tekemisiä toisissa yhtyeissä, kuten Rättö & Lehtisalo ja Circle.
Bändi esiintyi uuden levyn tiimoilta eilen Korjaamolla. Yhtyeen noustessa lavalle oma ikäkriisi iski vasten kasvoja. Siitä on tosiaan viisi vuotta, kun olin tämän viimeksi nähnyt.
Osaa soittajistosta en olisi tunnistanut, sillä viisi viimeistä vuotta näkyivät. Kitaristin sijaisuutta hoitanut Laihokin oli poistunut kokoonpanosta kuulemma juuri silloin viisi vuotta sitten. Nyt paikan täytti hajonneesta Magyar Possesta bändiin siirtynyt Harri Sippola. Ja voi pojat miten täyttikin. Hyviä kahden liidikitaran bändejä ei kierrä turhan paljoa ja toisinaan yhtyeen soittoa voisi kuvat jopa eeppiseksi.
Bändin settilista oli pääosin uuden levyn materiaalia. Yhtään tunnistettavaa kymmenen vuoden takaista biisiä en kuullut. Näinhän se pitää vetää, silloin kun materiaali on tämän uuden levyn tasoa.
Huutoja hiljaisesta huoneesta on tuttua Profeettaa. Rätön sanoitukset pyörivät romanttisessa ja teatraalisessa hengessä. Sävellykset ja sovitukset on kirjattu koko yhtyeen nimiin ja siltä levyn paksu ja polveileva musiikkimaailma kuulostaa. Rätön teksteissä on toki aiemmin ollut flirttailua venäläisen runouden kanssa, nyt slaavilaisia elementtejä on itse musiikinkin puolella.
Oikeastaan mukavaa, että Rättö pääsee toteuttamaan itseään nyt taas tälläisen 'formaalimman' musiikin kautta, eikä aina Cirlcen pastissien ja hevin kautta. Vaikka Profeetan mahtipontisessa paisuttelussa on kieltämättä paljon samaa, kuin Circlessä, eri soittajisto saa sen kuulostamaan tyystin erilaiselta. Ehkä tässä on erona se, että Profeetan soitto tukee laulua ja tekstejä siinä, missä Circlen kohdalla vokaalit ovat soitin muiden joukossa ja vain oma lisä sopassa? Kappaleet ovat laveita, mutta mukana on myös paljon mieleen tarttuvia melodioita. Levyn ehkä hivenen mahtipontista tunnelmaa kevennetään levyn päättävällä pienimuotoisella 'Pavut' kappaleella.
Demis Roussous, Vera Telenius ja Pepe's Paradise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti