Musiikillisestikin Melusaaste on kaivanut esiin naftaliiniin tai tärpättiin säilymään jätetyn 80-luvun hardcoren tai sorba-punkin. Mikä erottaa bändin Splitsin omiin korviini ehkä vähän teennäisestä garagesta on Melusaasteen aidosti käppäinen ja nuoruuden vimmalla soittama puoli-angstinen hoosee. Bändi kuulostaa oikeasti siltä, että se olisi voinut levyttää tämän kännissä 80-luvun alussa, eikä kännissä 2010-luvun alussa.
Mieleen tulee vahvoja muistumia Pyhäkoulu-yhtyeestä, vaikka tytsit eivät todennäköisesti ole tuolloin vielä edes syntyneet. Bändin tällä hetkellä omaava tietynlainen soittotaidottomuus/soittotaito ei tietysti säily pitkään vaan korruptoituu jossain vaiheessa sillä tylsällä oikealla taidolla. Odotan sitäkin mielenkiinnolla, mutta tällä hetkellä Melusaaste kuulostaa tosiaan siltä, kuin se olisi matkannut aikakapselissa vuoden 1982 sorbuspullojen täyttämään punk-luolaan, jossa se musiikki ja itsensä ilmaisu on tärkeämpää, kuin soittotaito.
Melusaasteen musiikki on aidosti likaista, käppäistä ja seiskan soundit ovat suttuiset, mitä ei bodatussa nyky-hooseessa ole ikinä liikaa. Tämä on toki todennäköisesti ihan tietoisen harkittua, eikä olosuhteista johtuvaa, niinkuin aikoinaan. Laulajatar Suzi kuulostaa levyltäkin soitettuna mieleenjäävältä. Biisitkin ovat ookoo ja sanoitukset tyylilajille uskollisia niin hyvässä, kuin pahassa. Seiskatuumainen EP aiheutti hooseen parissa harvinaisen efektin; tätä olisi kuunnellut vielä muutaman biisin lisää. Suosittelen kaikille vanhan suomi-hooseen ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti