Rockin apumiehet # 23 - Cisse Häkkinen 1951-1990

Cisse Häkkinen on ollut apumiesten hollilla jo pitkän aikaa, mutta nyt tuli luettua Honey Aaltosen vuonna 2010 kirjoittama 'Cisse Häkkinen', joka sulki Ganesin päätrion viimeisen osan. Samoihin aikoihin ilmestynyt 'Albert' ja Remun itsensä jo ajat sitten luennoima 'Poika varjoisalta kujalta' piirsivät omat kuvansa henkilöistä.

Siinä missä Remu oli bändin kovaotteinen ja päämäärätietoinen johtaja ja Albert musiikillinen tähti Cisselle jäi rooli kolmikon kemian tasapainottajana ja lavakukkoilijana. Alunperin Häkkinen oli kitaristi, joka miltei sattumalta alkoi soittamaan silloisen Hurriganesin, eli Remun ja Ile Kallion kanssa.

Mikään bassovirtuoosihan Häkkinen ei ollut, mutta kuka ränttätäntässä on? Soitto oli juuri riittävää, meininkin lavalla kova ja hänen tehtäväkseen tuli laulaa ne keikan muutamat hempeät slovarit. Naivit teinislovarit olivat Häkkisen juttu ja niistä hänen ensimmäinen soolonsakin 'Teendreams' koostui. Häkkinen piti itseään ikiteininä ja oli myös nykykatsantakannan mukaan hyvinkin kyseenalaisesti kiinnostunut teinitytöistä, joita hoiteli jonossa kiertueilla. Häkkinen nautti myös kaikista muistakin rock-tähteyden tuomista etuisuuksista ja elämäntyylistä mihin pystyi. Ganesit olivatkin varmaan ainoita suomalaisia soittajia, jotka moiseen kansainväliseen meininkiin täällä kykenivät, vaikka toki Latosuomen tyylillä.

Häkkinen oli ehkä Remun 'jees-mies', mutta kaiketi Remu häntä arvosti roolissaan tai ainakin auttoi. Niin kauan kuin Häkkisen alkoholinkäyttö pysyi kurissa, Remu katsoi sitä läpi sormien, vaikka tunnetusti vihasi juopottelua sen kaikissa muodoissa. Häkkisen juominen kiertueilla oli minimissään aina kun Ile oli bändissä mukana, mutta kaksikolla Järvinen/Häkkinen se lähti lapasesta.

Cisse putosi tyhjän päälle 1984, kun Ganes silloin lopullisesti lopetti. Perään olivat jo kaatuneet Hurriganes ky:n verovelat, joista Häkkinen äänellisenä yhtiömiehenä oli täydessä vastuussa. Velkaa oli niin paljon, ettei hän elinaikanaan niitä kyennyt maksamaan ja samaan aikaan joutilaisuus ja alkoholismi iskivät täysillä päälle. Entinen rokkitähti ei pystynyt palaamaan päivätöihin ja lopulta viinaa meni kahden pullon päivävauhtia. Myöskään musahommat eivät ottaneet tuulta alleen, eikä Häkkisestä ollut enää pitkäjänteiseen työntekoon silläkään saralla. Olisiko yksinään ikinä ollutkaan?

Lukematon määrä haimatulehduksia ja maksakirroosi päälle Häkkinen vietti viimeiset kuukautensa sairaalassa letkuissa, kunnes kuoli joulukuun lopussa 1990, muutama kuukausi myöhemmin oli Järvisen vuoro.