Monen asianharrastajan mielestä suomi-punk elää tällä hetkellä vahvan renessansin aikaa. Bändejä on joka lähtöön, Pää kii on albumilistan top-10:ssa ja ennenkaikkea moni bändeistä on hyviä.
Jos jotain marmattamista pitäisi kaivaa, niin sanoituksissaan nyky-punk ei ole hirveän hereillä ympäröivistä tapahtumista. 'Kantaaottavuus' ja 'yhteiskunnallisuus', joka taitaa olennaisesti kuulua punkin englantilaisperäiseen perinteeseen on loistanut miltei kokonaan poissaolollaan koko 2000-luvun. Tämä siis nyt sellaisena aikana, jolloin maassa vallitsee vain yksi kaupallinen totuus ja kaiken maailman Cheekit ja muut jupit pyörivät framilla.
Luulisi siis, että punkilla olisi tästä jotain sanottavaa. Tässä mielessä Pää kiin biisi 'Kuuden vuoden vitutus' on hauska ja rohkeakin liike - siihen nähden, että levy soi vielä radiossakin.
Asiasta on keskusteltu pitkät pätkät Piffillä ja sieltä jäi korvan taakse bändi nimeltä Käpykaarti. Historiaa tuntemattomille kerrottakoon, että käpykaartilaisiksi kutsuttiin jatkosodan aikana riveistä erinäisistä syistä liuenneita rintamakarkureita.
Jos punk on tällä hetkellä epäpoliittista, Käpykaarti uskaltaa julistaa ja kantaa puhtaasti vasemmistolaisia ja miksei ihan anarkistista mielipiteitä, joissa vittuillaan persuille, eletään kotitarvekalastuksella, haukutaan kulutusjuhlia ja uutta jumalaa, eli talouskasvua.
Käpykaarti koostuu todellisista pitkänlinjan miehistä. Takana on bändejä Painajaisesta Kuolleisiin kukkiin ja Olotilaan. Musiikillisesti tässä ollaan varmaan tällä hetkellä lähimpänä sitä Vihreitten saarten anarko-punkkia. Musa on räyhäkkää kulmikasta punkkia, muttei ihan hardcorea. Tekstiä solisti Satrulta piisaa ja Käpykaarti välttää lyriikoissa tätä tyyliä vaivaavan 'pellenismin' ja lukiolais-vasemmistonuori kuopan. Uskon joka hetken, että nämä sedät elävät musiikkinsa mukaisesti. Tästä kättä lippaan. Satrun foni on jakanut kuulijoita käsittääkseni kaikissa miehen orkestereissa. Minun mielestäni se sopii oikein hyvin tähän musaan.
'Helppoja ratkaisuja moniulotteisiin ongelmiin' on neljän biisin EP. Pituus on ookoo, sillä kyllästymistä asiatulvaan ei tule ja kiekko pyörähtää helposti seuraavalle puolelle. Seuraavaksi hankintalistalle menee pitkäsoitto.
Year by Year: Best Albums of 1970 – 11-22
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti