Outi Popp - Astu siniseen huoneeseeni 1985

Outi Popp oli 80-luvun alussa mukana Lepakon kuvioissa ja erityisesti maan ensimmäisessä kaupallisessa radiokanavassa Radio Cityssä. Siellä hän aiheutti ohjelmillaan ärtymystä mummojen keskuudessa ja kansansuosiota 'nuoressa kaupunkilaisessa' kuuntelijakunnassa. Citystä matka jatkui Radio Mafiaan ja lehtijulkaisuihin. Hänet äänestettiin muun muassa vuoden mediahahmoksi 1983 ja Popp oli aikansa 'radio-julkkis'.

Tämä Poppin kasetti löytyi kouvolalaisesta divarista. Ja hintakin vielä sopiva 2 euroa. Koska autossa on edelleenkin toimiva kasettisoitin, niin turhaan ei tätä taas nykyisinkin muodissa olevaa (pikku)julkaisumuotoa tule ostettua. Tai siis vain hyllyyn pölyttymään.

Luin viime vuoden lopulla Outi Poppin 'Poplogia'-kirjan, jossa hän heti kirjan alussa kävi läpi tätäkin julkaisua. Ostin toissa viikolla Rocket Recordsin Mauno Paajasen koko omalla nimellään JP-musiikille tehdyn tuotannon 'Psyko' -kokoelman. Tämänkin levyn julkaisi niin ikään Levyhyllyssä aiemminkin pyörinyt hivenen epämääräinen kasetti-imperiumi JP-musiikki. Ja Rockethan taas julkaisi JP-musiikin jäljitelmäkokoelmat kolmessa eri osassa..

Paajanen on siis yhteenliittävä tekijä, sillä hän teki tämän levyn kappaleet Twiggy Oliver nimellään, soitti levyllä ja myös tuotti sen. Muita muusikoita levyllä on muun muassa Ming Sumén, Puka Oinonen, Pedro Hietanen ja Silu Seppälä.

Kappaleet tunnistaakin hetkessä Paajasen tekemiksi, sillä riimit ovat taattua häntä. Itse kappalemateriaali on ookoo tasoa, parhaimmillaan oikein hyviäkin. Sellaista 80-luvun alun taidepoppia. Mieleen hiipii 'Paperilyhty'-kappaleella 'Let's Dance'-ajan Bowie.

Levyn ongelma, tai Poppin ongelma on, että hän oli/on parhaimmillaan 'näyttelijätasoinen' vokalisti. Eli suoritukset vedetään ihan ookoo läpi, mutta kappaleen ollessa keskinkertainen ei Popp pysty äänellään tai sen karismalla nostamaan biisiä, vaan se jää ulkokultaiseksi luennaksi. No, Poppin levyä voi toki pitää aikansa 'julkkislevynä', vaikka taustakaarti olikin astetta jämäkämpää. Julkkismusaksi tämä on yllättävän tasokasta. Ja 'vakavasti otettavaksi musiikiksi' ihan jees tasoa.

Popp väitti itse, että tämä levy oli listojen kärjissä, vei hänet esiintymään kesän ykkösfestareille ja oli kaikin puolin menestys. Mutta kun levyn tilitysten aika tuli seuraavana vuonna, levy-yhtiö veti itsensä edellisenä päivänä konkurssiin.. Oletan, että tarina on totta. Näppejään jäi nuolemaan myös Paajanen, joka edelleenkin muuten toimii päätoimisena muusikkona, vaikka hänen leipänsä ei leveä tai edes täysi tällä keinolla ole.

Popp on julkaissut myöhemmin enemmänkin musiikkia, mutta ne eivät ole tuttuja. Jos tämä levy tulee vastaan, niin kannattaa kuunnella ainakin läpi.