Aiempaa tuotantoa en ole kuullut, mutta minulla on sellainen kutku, että samoilla aalloilla seilataan. Sokea piste yhdistelee musiikissaan punkin koko aikaisemman kirjon noise-rockista, goottiin, suomipunkkiin, uuteen aaltoon, post-punkkiin ja hardcoreen. (Onneksi ska-punkki on jätetty keitosta pois).
Tuotannollisesti Välikäsi on jätetty muodikkaasti ruvelle. Itse suorastaan rakastan särölle menevää ääntä, etenkin jos se annostellaan näin. Kitaran kierto on aina ollut hienon kuuloista ja sitä on annosteltu levylle strategisiin paikkoihin juuri niinkuin pitää. 'Pimeää voimaa' kappaleen kertosäkeen pysäytyksessä olevat kirskahdukset..
Lyriikat ovat laveita ja kantaaottavia. Tavalliseen radiosoittoon tietenkin liian painostavia. Laulupuoli onkin Sokean pisteen valttikortti. 'Samassa veneessä' huudetaan niin, että muistetaan. Muuten musiikissa ja sanoituksissa on mielestäni sellainen pieni 80-luvun Pori-flangi. En osaa tätä nyt paremmin selittää, mutta ehkä jotain samaa romanttista ahdistusta näissä on.
Tuotannosta vielä pisteet levyn pituudesta. Kukaan ei jaksa tälläistä pauketta yli 40 minuuttia, joten neljä-viisi biisiä puolellansa on juuri passeli määrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti