The Adverts - Crossing the Red Sea with The Adverts 1978

The Adverts oli omana aikanaan suosittu, mutta nykyisin vähemmän tunnettu englantilaisen punkin ensimmäisen aallon bändi. Yhtye toimi vuosien 1976-79 välillä julkaisten useita menestyneitä singlejä ja kaksi pitkäsoittoa, joista tämä klassikoksi luettu 'Crossing the Red Sea With The Adverts' oli se ensimmäinen. Seuraavaa levyä en ole kuullut, mutta käsittääkseni se on aivan totaalisen toista laatua, ei menestynyt ja jäi yhtyeen viimeiseksi. Advertskin kärsi siis useiden muiden punk-bändien tapaan 'toisen levyn syndroomasta'.

Adverts, tai sen pääkaksikko - myöhemmin aviopari T.V. Smith ja Gaye Advert olivat alun perin kotoisin Devonin rannikon pikkukaupungista, josta uudelleen lokalisoituivat Lontooseen. Minulla on sellainen mielikuva, että taidekoulun käynnistä oli myös kyse.

The Advertseja syytettiin jo 70-80-luvun taitteessa 'kaupallisuudesta' ja kaikesta muusta pahasta. Mustakulmaiseksi meikattu basisti Gaye Advert oli kovasti kuvattu zinejen kansikuvatyttö ja lehtien lemmikki, jonka perään punkkipojat kuolasivat pitkin läntistä Eurooppaa. Tyttö, joka oli mukana bändissä ja soittikin vielä jotain. Gaye aikalaistensa kanssa avasikin monelle tytölle ainakin sen mahdollisuuden siirtyä musiikissa katselijasta tekijäksi.

Kohtuullisen suuresta kaupallisesta menestyksestä huolimatta Advertsien biisit eivät ole asianharrastajien pienen piirin ulkopuolella juurikaan jääneet elämään, toisin kuin useiden muiden aikalaistensa vastaavat. Perustallaaja on hyvinkin pystynyt kävelemään tähän päivään asti helposti kuulematta yhtyettä.

Laulaja-primus motor T.V. Smith oli näppärä biisintekijä brittiläisten eksentrikkojen jatkumossa ja tätä levyä kuunnellessa yllättyy aina kappaleiden runsaista, mutta vähäeleisistä koukuista. Adverts onkin ihan reilusti siellä 'älykköpunkin' puolella, joka toi toki oman painolastinsa. Kaljatölkin pukkaajat varmasti vihasivat tätä jo silloin, vaikka mukana on toki myös messissä hoilotettavaa tavaraa.

Joku sanoikin joskus, että Advertsin biisit ovat kuin Yesin teosten nopeita osia. Kahteen-kolmeen minuuttiin pystyy mahduttamaan paljon yksinkertaisia rytmikikkoja, stemmoja ja niin edelleen. Tätä taustaa kun kuuntelee vaikkapa levyn biisin 'Newboys' ei voi muuta kuin nyökätä. Progeahan tämä.. tai no.. tarttuvaa sellaista. Tästä perinteestä on toki ammentanut moni myöhempi brittimuusikko, sanotaan nyt vaikkapa Pulp.

Kuten aikaisemminkin olen lässyttänyt aiheesta, punkin ideaali julkaisumuotohan on joko single, tai seiskatuumainen EP. Aika vähissä ovat ne ensimmäisen aallon punk-bändien pitkäsoitot, jotka ovat täyttä tavaraa alusta loppuun. Siinä mielessä Advertsien debyytti on poikkeus, sillä yhtyeen runsaat biisit kantavat hyvin pitkäsoiton verran.

Advertsien jälkeen T.V. Smith on jatkanut pienimuotoista soolouraa tähän päivään asti. Gaye Advertin myöhemmistä musiikillisista vaiheista ei ainakaan itselläni ole tietoa.