Absoluuttinen nollapiste - Suljettu 1999

Vuonna 1999 en ollut päivätöissä, enkä vielä innostunut tai rahallisesti edes kykeneväinen ostelemaan valtavia määriä cd-levyjen muovikansia hyllyyn. Tästä syystä musiikkilehdet tuli luettua kirjastoissa tavattoman tarkkaan ja arvostelut olivat hyvin tärkeä osa ostopäätöstä. Ja niitä kehuja Suljettu saikin. Oma mielenkiintoni yhtyettä kohtaan oli ollut rajoittunutta, vaikka muutamasta irtobiisistä pidinkin.

Absoluuttinen nollapiste aloitti oman levytysuransa 90-luvun puolivälin tietämillä ja on itseni kanssa saman ikäistä porukkaa. Matkalla kohti keski-ikää. Nyt.
Vaikka yhtye sai juuri noihin aikoihin huomattavan määrän musiikkilehtien palstatilaa (Liimatan kieltämättä mielenkiintoisen lyriikan takia) bändi ei ole missään vaiheessa ollut suosiossaan siinä pisteessä, että keikkoja kannattaisi heittää yliopistokaupunkien ulkopuolella.

Nollapisteestä sanottiin, että sen meno oli kuin outo täydellinen jäänne Love-recordsin 70-luvun puolen välin katalogista, mikä ei ollut ikinä kuullutkaan tässä välissä olleesta punkista tai uudesta aallosta. Vaikka jäsenistö oli todennäköisesti syntynyt vuonna 1976. Tässä mielessä 'Suljettu' heitti vielä lisää pökköä pesään; se oli teema-albumi. Tämä ei ollut vielä vuonna 1999 muodikasta. Eikä Nollapiste tästä kaikesta huolimatta edes retroilua.

Suljetulla on pari Otsalan sanoittamaa kappaletta, mutta kaikki loput ovat Liimatan tekstikynästä. Teema-albumi kasaa kuvaa syrjäseudun rintamaiden hivenen onnettomasta perheestä, josta ei myöskään tragediaa puutu. Ei voi kuin ihmetellä Liimatan lyyrikon taitoja. Mies yhdisti tajunnanvirtaa ja rivien välistä tarkkaa kuvausta, jonka jokainen rintamamiestalon vinttihuoneen kaltevalla seinällä olleet Sweetin julisteet nähnyt tunnistaa. Ja pahvilaatikkoon pakatut Busterit.

Yhtyeen proge sellaisenaan ei ole mitenkään erityisen mieleenjäävää. Ihan ookoota, kivoja sointukuljetuksia ja niin edelleen, mutta mitään ELP:n tyylistä järjettömän pompöösiä fanfaarimenoa ei löydy. Ehkä lähin vertailukohta löytyykin jostain Floydin tavasta musiikin kuvittajana tekstien taustalla. Mutta kun tämän yhdistää Liimatan teksteihin, syntyy täydellisen Nollapiste-menon. Levyn päättää tai huipentaa pohjolamaisesti nimetty 'Suvannossa ylpeä ilme' (I-V), 20-minuuttinen kaiken niputtava teos, jonka lopussa on jo sellaista musiikillistakin jylhyyttä, jota proge voi parhaimmillaan olla.

Suljettu on edelleenkin ainoa Nollapisteen fyysinen äänite, joka minulta löytyy. Ei sillä etteikö tämä olisi tehnyt silloin vaikutusta. Minä en vain ole ihan tajuton yhtyeen fani. Levyn jälkeen yhtye siirtyi käsittääkseni seuraavilla levyillä kevyempään ilmaisuun.

Suljettu julkaistiin viime vuonna esikuvilleen kunniaa tekevänä tuplavinyylinä ja bändi kiersi 'albumi-klassikot' hengen mukaisesti esittämässä Suljettua kokonaisuutena. Tällä hetkellä yhtye työstää kuuleman mukaan uutta teema-albumia.