Europe - Final Countdown 1986

Monella musiikin ystävällä on varmasti oma masokistinen puolensa. Joku luukuttaa Mrs. Millerin kollotusta, joku taas pilluheviä.

Europe voitti jonkun kykykilpailun 80-luvun alussa. Palkkio oli levytyssopimus jolloin bändi pullautti kaksi tylsää hardrock/glam metal levyä. Ne herättivät kuitenkin kansainvälisen levy-yhtiön mielenkiinnon ja bändi sai kiinnityksen Epicille. Raha ja promoaminen ei tuottanut ongelmaa joten ulos pamautettiin levy, joka näkyi ja kuului. Voi sitä syntetisaattori-riffin matkimista ala-asteen käytävillä nimibiisin videon esittämisen jälkeisenä päivänä! Metakka alkoi jo välitunti-jonossa.

Joey Tempest (aka. Rolf Larsson) oli vakaasti sitä mieltä, että feimi tulee uskottavan taiteilijanimen luo. No, tässä tapauksessa ei käynyt kuten Vivian Bardotille, vaan Tempest on todennäköisesti saanut maksettua vuokransa tähän päivään asti Europen tuloilla. Ainakin sävelkynä oli jannulla kohtuullisesti hallussa. Megatonnin hiuslakkaa räjäyttäneen nimibiisin jälkeen pamahtaa 'Rock the Night', joka rokkaa yössä kuin pahinkin Skorpiooni. Sitten siirrytään juustoisiin balladeihin 'Carrie'n muodossa. Mikäli tässä vaiheessa ei puntti vielä kostu odotetaan hetki 'Danger on the Track' biisin kanssa. Seuraavaksi pamahtaa suosikkiosuuteni; peräkkäin 'Ninja' ja 'Cherokee'. Mitä helvettiä? Eivätkö nämä jätkät olleet jo tässä vaiheessa aikuisia? Tälläiseen pateettisuuteen ei ole kyetty ihan joka päivä. Eteenpäin jatketaan vuorottelemalla balladeita ja löysiä hard-rock lätistyksiä. Levy päätetään nimibiisin erehdyttävästi mieleen tuovalla 'Love Chaser'illä. Neljänkymmenen minuutin puhdistautumisriitti on ohi ja aika siirtyä taas rehellisen ja arrogantin musiikin pariin.

Europe soitti jenkkirundillaan Final Countdownin kaksi kertaa illassa. Uuh.