Suurimmalle osalle Springsteenin musiikista tulee varmasti ensimmäisenä mieleen E Street Band vähän juustoisine ISOINE sovituksineen. Biisin loppuhehkutus pauhaa viisi minuuttia ja kaikki kitaristit juoksevat tuskaisen näköisinä ympyrää. Ja ne rummut. Ja se saksofoni.Kuitenkin Springsteenin suurin klassikko perustuu pelkälle akustisen (ja vähän sähkökitaran) soitolle, huuliharpulle ja laululle. Badlands-elokuvan osittain inspiroima akustinen levy pitää sisällään Springsteenille tyypillisiä tarinoita jenkkiduunareista ja luusereista, tosin tällä kertaa vähän synkemmässä valossa. Miehen Nyki-punk sympatioista antaa osviittaa State Trooper-biisi Suicide yhteyksineen.
Mies äänitti levyn demon makkarissaan neliraiturilla, jonka jälkeen E Street Band meni studioon ja nauhoitti levyn. Hänen mielestään yhtyeversio kuitenkin kadotti painostavan tunnelman, joten seurauksena oli yksi Springsteenin uran rohkeimpia peliliikkeitä; levynä julkaistiin alkuperäinen yksin esitetty demoversio.
Riipivä ja aavemainen levy. Ei olisi uskonut pikkupoikana (BORN IN THE USA!1!), että mieheltä löytyy tälläinen levy.
2 kommenttia:
Minulla ei ole Springsteenin tuotannosta hyllyssä kuin Greetings From Asbury Park, N.J. Elikkäs siis ihka ensimmäinen levy. Muu ei ole kiinnostanut, juurikin kuvailemasi E Street Bandin takia. Ehkä näin vanhemmiten sekin avautuisi, koska myös AOR on alkanut pudota.
Greetings From Asbury Park, N.J. on mahtava levy juuri pelkistetyn olemuksensa vuoksi. Ehkä tämä Nebraska olisi myös syytä hankkia kuunteluun!
Laajan maun puolesta, VIVA ZAPATA!!
Greetings From Asbury Park, N.J on eka Bruce-levy, minkä myös olen hankkinut. Se on myös hyvä, mutta Nebraska on jotenkin 'maagisempi'.
Lähetä kommentti