Frank Zappan toinen soololevy on ainoita Zappan teoksia, joista voin vilpittömästi sanoa pitäväni. Väite on sinänsä hölmö, koska Zappalla on kymmeniä levytyksiä, joista suurinta osaa en ole ikinä edes kuullut. Löytyy varmasti muutakin.
Hot Rats on miltei kokonaan instrumentaalilevy, lukunottamatta Zappan ystävän ja kasvutoverin Captain Beefheartin laulamaa kakkosbiisiä 'Willie the Pimp'iä. Kotimaan Wigwamit ja Pekka Pohjolat ovat kuunnelleet levyn kuola valuen ja proge-aikoinaan toistaneet sen aika tarkasti.
Lauantain pitkä:Haastattelussa Kesy
29 minuuttia sitten
3 kommenttia:
Itselleni on jäänyt Zappan tuotannosta kaksijakoinen maku suuhun - Hot Rats on todellakin hieno levy, ja minusta myöskin Zappan paras. Peaches En Regalia riittänee todisteeksi. Sheik Yerbouti ja muuta avautuivat vasta paljon myöhemmin.
Zappaa pitää kuunnella paljon. Siis sen eteen pitää nähdä aidosti vaivaa. Mutta lupaan bloginpitäjälle, että varmasti aukeaa se vaikeampikin materiaali, ja kyllä palkitsee. Paitsi ehkä Shut up and play...
Ite en digannut Zapasta lähes kolmenkympin ikään saakka ollenkaan. Nykyään, kymmenisen vuotta myöhemmin löytyy melkein koko tuotanto ja voi sanoa olevanssa jo miehen yltiöpäinen fanikin.. Homma tuntuu ottavan hitaasti tulta alleen
Zappa sanoi jossain haastattelussa että on ottanut vaikutteita kitarointiinsa Arabien soitosta.
Jotkut Zappan livelätyt on vähän vaikeatajuisia, mutta sitten kun tajuu että tähän on koolia ja juntantaan paikoillaan niin mikä ettei!
Lähetä kommentti