Berliinin legendaariselta Zodiac-klubilta aloittanut Kluster, myöhemmin Cluster eli Hans-Joachim Roedelius ja Dieter Moebius aktivoitui uudelleen 1996. Kaksikko on kiertänyt siitä asti enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Herrat julkaisivat viime vuonna ihan pätevän levynkin nimeltä Qua.Mental Alaska oli saanut kaksikon esiintymään ensin Tampereella ja lauantai-iltana Helsingissä. Helsingin keikan lämmittelijän osuuden hoiti Siniaalto (jonka olin luullut nykyisin olevan epäaktiivinen) vierailijanaan Esa Kotilainen. Kotilainen soitti syntikoita aikoinaan mm. Wigwamin klassisella 'Nuclear Nightclubilla' ja miehen 70-luvun ainoa soololevy 'Ajatuslapsi' on lopulta aikansa ainoa suomalainen levytys, jolla liikuttiin saksalaisten Klaus Schulzen ja kumppaneiden poluilla.
Siniaalto ei aineksistaan huolimatta ole herättänyt minulle mitään suurempia tunteita, mutta täytyy myöntää yhtyeen oikeilla analogisilla laitteilla soitetun elektronisen retron olevan livenä hyvän kuuloista. Kotilaisen rooli oli soittaa mellotronin uudemmalla versiolla ja syntikalla 70-luvun alkupuolen Tangerine Dream tyylistä maalailua. Homma toimi hyvin ja kuulosti pätevästi konservoidulta paketilta sitä estetiikkaa, mihin omakin syntikkamusiikkini nojaa.
Siniaallon gear-shown jälkeen olikin yllättävää, kun pappakaksikko aloitti settinsä pöytien yli kumartuneena matkalaukkuun mahtuvien nykyaikaisten soittimiensa kera. Autenttisen gearin kerääminen on jätetty nuoremmille. Tämän kaksikon ei tarvitse todistella mitään.
Setti lähti varkain käyntiin erikoisten äänien ja miltei noisen tunkiessa ulos äänentoistosta. Clusterin äänikäsittely pamautti Korjaamon äänentoiston täysin polvilleen kaappien soittaessa häiriöääniä ja basson puurouttaessa koko musiikin. Viidentoista minuutin kohdalla Roedelius huusi miksaajaa lopettamaan 'Stop This! We put our Bass down and are still Trembling Here!' Lava tosiaan hytkyi bassoista ja vasta sen loputtua kaksikko pääsi jatkamaan ääniveistoksiaan vähemmän häiritsevästi.
Minulla ei ollut tästä pappakeikasta mitään 'revival-keikka' pelkoa, koska mikä olisi ollut se revival? Cluster oli suosituimmillaankin marginaalissa, joten mitään Computer-Worldejä taustanauhoilta ei ollut odotettavissa.
Äänentoisto-ongelmien loputtua homma lähtikin liitoon. Kuvio meni seuraavasti; Roedelius pisti cd-levyiltä pohjia joita linjamiksasi ja soitti välillä tutun kuuloista syntikkaa, mikä paljastuikin microKorgiksi. Moebius oli pöydän toisella puolella edessään kaossilaattoreita, mikseri ja sampleri, joilla soitteli pohjien päälle. Musiikki ennen laite-purismia! Tai no, keikka asetti taas kysymyksen mikä on ylipäätänsä musiikkia? Kaksikko nimittäin soitti todella kaoottisesti ja kokeellisesti. Selvästikään kaikkea ei ollut sovittu ennalta. Myös se hämmensi, että heti kun jengi rupesi nyökyttelemään päätään musiikin tahdissa, biisiaihio vetäistiin tylysti pois ja siirryttiin seuraavaan! Kuitenkin välistä pilkahti monumenttimaisen jylhiä hetkiä. Kama oli nojallaan eniten vuoden 1971 albumin tyyliseen äänitaiteeseen. Koko keikan ajan taustavideona pyöri luuppi, jossa maatalon isäntä menee talosta sisälle ja ulos.
Vain tunnin mittainen keikka tuntui ihmeellisesti paremmalta välittömästi sen loputtua. Harvoin kaksi pappaa (Roedelius on 76 vuotias) saa aikaan jotain näin hämmentävää kamaa. Kaksikko ei enää tule todennäköisesti kovinkaan paljoa keikkailemaan. Moebius jäi takalavan puolelle vielä juomaan olutta pullosta, Roedelius taas keräsi kamansa vedettävään matkalaukkuun ja lähti daaminsa kanssa kohti hotellia.
Kysyin tapahtuman järjestäjältä onko paikkaan mahdollista saada miesten Harmonia-kaveria, entistä Neu!-miestä Michael Rotheria. Paikan omistaja oli kuulemma kysellytkin 'Hallogalloa'; Rotherin ja parin muun jannun (mm. Sonic Youth rumpali Steve Shelley) nykyistä projektia, mutta yhtye oli kuulemma liian kallis. Myös Yhdysvalloissa kiertänyt Cluster-kaksikko esiintyy konserttisalien lisäksi kuitenkin myös taidegallerioissa ja kuulemma jopa squateissa, eli vallatuissa taloissa. Ja on musiikillisesti äärimmäisempää. Kunnioitettavia pappoja.
2 kommenttia:
Hyvä arvio! Kiitoksia... ite olin ihan herrojen edessä keikalla ja mikserit tosiaan hyppi silminnähden subbarin voimasta ennen keskeytystä... herrojen epäuskoisen huvittuneet katseet olivat kyllä näkemisen arvoisia :)
Vähän sellainen hätäinen fiilis jäi esityksestä, monia teemoja olisi voinut kehitellä kovastikin. Nyt tosiaan mentiin samalla tahdilla teemasta toiseen läpi koko setin. Mielenkiintoinen synteesi sinänsä Clusterin varhaisemmasta improvisaatiofilosofiasta ja modernista tekniikasta... itse jäin kaipaamaan niitä sävyjä, joita kuulee herrojen klassisimmilla albuumeilla. Mutta onpa nyt nuokin äijät nähty!
Wow -heillä oli siis jotain instrumenttejäkin lavalla? Itse ajattelin pöydällä olleen lähinnä linjamiksereitä ja ja jotain koskettimettomia samplekoneita tms. Sen kyllä rekisteröin että ainakin Roedelius selasi jotain cd-taskua ja vaihteli levyä. Musiikki oli kyllä kiehtovinta äänikollaasia pitkään aikaan. Ja jotenkin ihan eri skeneä kun mitä esim sowiesoso tai After the heat. Eli ovatten näin ollen progressiivinen yhtye ihan loppusuorallakin. Kerrassan positiivisen maun jätti tämä keikka, seurauksella, että tämä poika kuunteli seuraavat kaksi päivää silkkaa elektronisuhinaa :)
Lähetä kommentti