Omakohtainen muisto bändistä on ala-asteikäisenä nähty vinyylin kansi, jossa oli TANKKI. Kun hevimusiikki ja pyssyt yhdistettiin, se ei tietenkään voinut olla jättämättä vahvaa muistijälkeä pikkupojan päähän. Musiikista itsestään ei ollut mitään hajua, vain kannen mielikuva.Ensilevyn kansi on myös erittäin puberteettinen piirrettyine Haadeksen koirineen. Tylsää, että hevilevyjen kannet ovat nykyään kadottaneet tätä kotikutoista viehätystä ja ovat geneerisesti stailatun seepiasävyisen layeripaskan näköisiä.
Tank kuului NWOBHM:n vähemmän kaupallisesti menestyneeseen ryhmään. Bändin musiikillinen vaikutus on toki kieltämättä kuultavissa thrash-yhtyeiden musiikissa (se hevin alatyyli oli positiivinen pukeutumisensa ja kaiken muun takia). Biisien ei tarvitse kestää yli neljää minuuttia introineen (minkä thrash sittemmin munasi in Big Time). Eikä laulajan kiekua falsetissa, vaan ihan oma äänikin riittää.
Filth Hounds of Hades on edelleen erittäin pätevä metallilevy. Bändin punkrock-heviä verrattiin aikanaan paljon toiseen basistijohtoiseen trioon Motörheadiin (tämän levyn tuottaja on juuri tuolloin bändistä lähtenyt 'Fast Eddie' Clarke), mutta kyllä kummallekin on oma paikkansa. Laulaja-basisti Algy Ward oli aikaisemmin ollut mukana myös The Damned punk-bändissä, joten kulmaa ja asennetta sinne suuntaan löytyy enemmänkin.
Luulen, ettei moni hevi-diggarikaan enää tunne Tankkia, mikä on sinänsä sääli. Yhtye on kuitenkin sellainen, johon jokaisen avomielisen musiikinystävän kannattaa tutustua. Putosi aikanaan sekä punkkareille, että hevareille.
1 kommentti:
"Don't walk away!"
Lähetä kommentti