Carlos Santana & Buddy Miles - Live! 1972

Niinkuin aiemmin todettua, aloitin levyjen oston vinyyliaikakauden viimeisillä metreillä. Tämäkin löytyy taittokantisena vinyylinä. Albumin kansi ja solmuvärjätty sisälehtinen vetosivat silloiseen 'etsin itseäni wanna-be-hippiteiniin'. Olihan Santana ns. oikeaa 'hippimusaa'. Levyn takakansi on muuten samanlainen potretti Buddy Milesistä.

Itse levyn sisältö on aina ollut hivenen kryptinen. Tai siis oma suhtautumiseni siihen.
Vähän myöhemmin olin nimittäin hypännyt toisten kaverien kelkkaan ja levyn kitaratulitus ei oikein ollut aneemisessa brittipopissa hyväksyttävää. Eikä Santana. Voi pojat..

Pari vuotta sitten kuollut pullea funk-mies Buddy Miles teki 60-70 taitteessa pari kohtalaisen menestynyttä omaa levytystään, mutta parhaiten hänet muistetaan Jimi Hendrixin 'Band of Gypsies' levyn rumpalina ja osalla biiseistä laulajana. Moni pitääkin tätä mustaa funk-levyä parempana, kuin Jimin Experience-levyjä.

Yhtyeen hajottua (ts. managerin hajotettua) muutaman keikan jälkeen Miles jatkoi soolouralla esiintyen jopa Suomessa asti. Tämä levy on äänitetty Havaijin 'Sunshine 72' festivaaleilla uudenvuoden päivänä 1972. Festivaalit järjestettiin saaren massiivisen Diamond Head tulivuoren kraaterilaaksossa. Santana yhtyeineen oli tässä vaiheessa jo käymistilassa ja julkaisi samana vuonna viimeisen albuminsa 'Caravaniserain'. Keikan soittajamiehistökin on sekoitus Santana Bandin ja Bay Arean muusikoita. Buddy Miles laulaa ja soittaa osaksi rumpuja, toinen rumpali on Sly & the Family Stonesta tässä vaiheessa vetämään lähtenyt funk-kone Greg Errico. Toista kitaraa tulittaa Santana Bandin teinikitaraihme Neal Schon (tässä vaiheessa hän oli 18 vuotias). Pari torvea ja Santanan perkussionistit päälle.

Vaikka Santana etukannessa poseeraakin ja mainitaan ensimmäisenä, levyä pidetään yleisesti enemmän Buddy Milesin levynä. Levyn avaa John McLaughlinin Mahavishnu Orchestran 'Marbles', jonka jälkeen kitaratulitus jatkuu hillittömällä vastapotkulla Milesin 'Lavassa'. Hengähdystauko koittaa Santanan repertuaariin kuuluneessa 'Evil Wayssä', jonka Miles laulaa. 'Faith Interluden' hyvisfiilistelystä siirrytään Milesin soolobravuuriin 'Them Changesiin'.
Kakkospuolen täyttää kokonaan 'Free Form Funkafide Filth', joka on nimensä mukaisesti pitkä funk-jami. Koko levy on oikeastaan astetta funkimpi, kuin Santanan samanaikaiset levyt. Vaikkei miehen saman aikaista latino-rokkiakaan nyt varsinaisesti jäykkälanteiseksi musaksi voi sanoa..

Mitään pidempiaikaista yhteistyötä ei tästä tullut, mutta hyvä livejulkaisu tälläisenään. Ei tätä montaa kertaa putkeen jaksa kuunnella, mutta aina silloin tällöin maistuu oikein hyvin.