Pienet miehet - S/T 1989

Pitää aina muistuttaa trüe-musiikkidiggareille, että jos jostain syystä ajaa Kotkan ohi (tai jos vielä ihmeellisempää; on käymässä kaupungissa varta vasten), kannattaa käydä joko keskustan Pomp-levydivarissa (only cash) tai Karhulan osto- ja myyntiliikkeessä. Näistä jälkimmäinen ei ole varsinaisesti peruslevydivari, vaan vanhan ajan osto- ja myyntiliike kirjoineen ja huonekaluineen, mutta aina kun siellä kerran kesässä käy, hyllystä löytyy jotain mielenkiinoista.

Pienet miehet oli helsinkiläinen yhtye, joka toimi vuosien 87-91 välillä lopettaen sisäisiin ristiriitoihin ja rumpali Jäky Järnfeldtin tinnitukseen. Yhtye aktivoitui vielä uudelleen hetkeksi vuonna 2006 ja julkaisi kolmannen levynsä.

Oma muistikuva yhtyeestä on aikanaan radiossa jonkun verran soinut '5 laiskaa auringossa', mikä löytyy myös tältä levyltä. Sen laid-back fiilis ja hoilotus jätti positiivisen mielikuvan. Vielä mielenkiintoisempi oli vuoden 1990 singlen kääntöpuoli 'Kuningas', jonka naurava wah-wah-kitara jäi mieleen. Sen jälkeen en biisiä olekaan kuullut. Ehkä pitäisi nyt kesällä soittaa Radio Suomen 'Kadonneen levyn metsästäjiin'?

Pienten miesten debyytin julkaisi Lasse Norreksen ja Dingon perustama Bang Trax. Kohtuullisesta radiosoitosta huolimatta yhtye ei lyönyt itseään suuremmin läpi. 5 laiskaa auringosta löytyy nykyään youtubesta ja valitettavasti aika ei ole kohdellut sitä kolhuitta. Biisi on omakohtaisessa kerronnassaan pateettisen kiusallinen ja sama vaivaa Pienten miesten esikoislevyä kokonaisuudessaankin. Biisit ovat pääosin kitaristi Huhtasen, sanoitukset Järnfeldtin. Biisit hoippuvat siinä kiinnostavan ja yhdentekevän välillä, sanoitukset ovat enemmän tai vähemmän pateettisia. Ehkä vuonna 1989 tämä oli maan tapa, mutta ei nykyisin. Levystä tulee suoraan sanoen mieleen köyhän miehen Kolmas nainen, enkä pidä Kolmannesta naisesta.

Yhtyettä kutsuttiin aikanaan myös 'Suomen Grateful Deadiksi', mutta tämä ensilevy ei lunasta määrettä huolimatta akustisuudesta ja pienimuotoisesta plimputtelusta. Odotankin mielenkiinnolla mikäli jossain vaiheessa törmään yhtyeen kakkoslevyyn. Sen on oltava parempi, kuin tämä hienoinen pettymys.