Tälläinen musiikki on tietenkin vahvasti biisi- eikä kokonaisuuspohjaista, joten kokoelman ostaminen ei yleensä ole riski. Angel Dust niputtaa bändin tuotannon vuosien 1979-83 väliltä ja kertoo myös samalla myös yhtyeen musiikillisen kehityksen tuolta ajalta. Levyn avaava klassikon maineeseen nostettu ensisinkku 'The Murder Of Liddle Towers' kertoo jo, että vaikka yhtye oli pienen Pohjois-Englantilaisen satamakaupungin varjosta, sen kunnianhimo oli katu-kollegoitaan kovempi. 'Police Oppression' ja 'I'm an Upstart' ovat sitä taattua nyrkillä seinään oi!:ta, mutta muuten bändin musiikki on yllättävän musikaalista ja melodistakin. Välillä bändi operoi kahdella kitaralla, joista toinen vetää niin klassisia, mutta myös kekseliäitä oi!-leadejä, että oksat pois. Toisaalta kokoelman kannet voisivat olla jonkun saman ajan anarko-bändin levystä.
Kakkospuolella siirrytään ajan edetessä 80-luvulla jo enemmän uuden aallon puolelle. Clash ei tietenkään ole voinut olla vaikuttamatta. Silti yllättävän ookoohon ilmaisuun yhtye pääsi tällä 'laveammallakin' paletilla, mikä ei näiden orkesterien kohdalla ole todellakaan mikään sääntö. Mensi oli katujätkä joka oli myös kiinnostunut runoudesta, joka ehkä kuuluu biiseistäkin. Levyn päättävä 'Solidarity' on hieno biisi vanhassa työväenlauluperinteen hengessä. Jotain yhtyeen menon ja musiikin erosta niihin tavanomaisempiin saman tyylilajin bändeihin kertonee, että Roxy Musicin Paul Thompson soitti yhtyeessä rumpuja 80-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti