Bändin ensimmäinen levy seitsemän vuotta tätä levyä aikaisemmin oli vielä epäkypsä instrumentaali, mutta vuodet Baddingin taustalla muokkasivat bändistä sen ultimaattisen rautalankabändin, mitä ei yhtyeen jäljittelemässä oikeassa historiassa ole ikinä ollut oikeasti olemassa. Tyylittely meni niin pitkälle, ettei Agentsin kohdalla voida enää puhua retroilusta, vaan Agentsista. Yhtyeen musiikki on juuri sitä, mitä haluaisi kuulla, kun lämmittää saunaa yksin rauhallisen järven rannalla lämpimänä kesäiltana. Häiritsemätöntä, kirkasta, sentimentaalista ja täynnä kaunista slaavilaista kolmen kaljan melankoliaa.
Besame Mucho vangitsee valokuvaaja Stefan Bremerin lavastamia pehmeän värisiä kansiaan myöten juuri tämän Agentsin parhaimmillaan. Pedro Hietanen vastasi levyn tuotannosta, mutta kyllähän Agents käytännössä on Esa Pulliaisen kitarasoundi yhdistettynä kulloiseenkin laulajaan. Tai siis kulloinenkin laulaja yhdistettynä Pulliaisen kitaransoittoon. Tämän 'Pulliais-soundin' aina välillä unohtaa, kunnes sen 'totuuden soundia' taas kuulee. Besame Mucho on analogisen ajan korvakarkkia, jossa kaikki kuuluu pehmeästi ja lämpimästi. Pitää muistaa, että populaarimusiikin yleinen äänimaisema oli tuona kyseisenä vuotena hivenen eri kuuloista, kuin Agentsien konservointi.
Samalla tavalla kuin Pulliaisen kitara, Sorsakosken laulutyyli otti 'parhaat palat' historian ja tanssilavojen laulajilta. Sorsakoskihan opetteli alunperin laulamaan jäljittelemällä yhtyeen tuolloin jo epäluotettavassa keikkakunnossa olevan päälaulaja Baddingin tuuraajaksi - kaikkine maneereinen. Tässä mielessä Pulliaisen ultimaattinen rautalankasoundi ja Sorsakosken parodian ylittävä laulutyyli muodostivatkin jotain aivan muuta, kuin pelkkien osiensa summan.
Sorsakosken ajan Agents koostui miltei yksinomaan käännöskappaleista, joista tämäkin levy on koostettu muutamaa instrumentaalia lukuunottamatta. Tottakai paketin myyntiä helpotti, että nämä samat biisit alunperin tanssilavoilla kuullut sukupolvi lähestyi tuolloin nostalgista neljääkymppiä, mutta iski Agents muihinkin. Levy myi huimasti yli 150 000 kappaletta ja jäänee varmuudella Agentsien menestyneimmäksi levytykseksi. Tunnetut ikivihreät oli siis verhoiltu vielä paremman kuuloiseen Agents-kuoreen. Vitsinä vielä levylle nimensä antanutta ikivihreää ei siltä löydy.
Näin itsekin orkesterin näihin aikoihin sen ainoan kerran 13-vuotiaan. Ja tekihän se vaikutuksen, vaikka kiinnostuksen kohteiden olisi pitänyt olla D.R.I.n ja muiden suunnalla. Etenkin jykevä vola-taso vaikutti, vaikka itse musiikki olikin puhdasta kuin kastehelmi-saippua. Hyvän tunnistaa räkänokkakin. Joskus. Tosin kaupungin torilla olleen keikan aloitus venähti ainakin tunnin verran, kun roudarit kuljettivat kaljakorin keikkabussiin..
Agents synnytti myös joukon jäljittelijöitä, mutta yhtyeeseen verrattuna ne ovat olleet kuin rasvatonta maitoa punaisen maidon sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti