Arthur C. Clarke toimii mukavana aasinsiltana yhdistäen edellisen postauksen tähän Hectorin vuoden 1974 Syksyn sävel-kilpabiisiin. Kappale oli säveleltä ja sanoitukselta Hector Harman omaa käsialaa ja haki innoituksena edellä mainitun Clarken edellisvuonna ilmestyneestä romaanista. Kyseinen kirja löytyy omastakin hyllystä, mutta on toistaiseksi lukematta, toisin kuin 2001 ja 2010.
Vuoden 1974 skaban voitti suosionsa huipulla ollut Jussi & The Boys K.W. Blomqvistin anarkistisella iloittelulla ja idioottimaisen tarttuvalla tuttifrutti-mukaelmalla 'Metsämökin tonttu'. Yhtye esiintyi MTV:n puvustuksesta haetut eläin- ja munkkivaatteet päällä.
Lavalle niin ikään pukeutuneena noussut, eli glam-syksy 74:ää viettävä Bowie.. anteeksi Hector esitti biisin haudankaivajan viitassa ja naama valkoisessa maskissa heittäen itsensä tämän jälkeen ilkeiden tv-sketsien ja Sleeppari-pilkan kohteeksi. Huhujen mukaan musta silmämeikki johtui snagaritappelussa saadusta mustasta silmästä, mikä lienee täyttä vuoden 1974 paskapuhetta.
Bowie lipsahti äsken vahingossa, mutta sinne 70-luvun alun okkultisti-Bowieen tämä biisi musiikillisesti, sekä lyriikallisesti kumartaa. Samasta lähteestä lienee tullut idea yliampuvaan puvustukseen. Kappaleen lyriikka on toden totta synkeä ja maalaa kuvaa ihmiskuntaa kohdanneesta hetkestä, josta ei ole paluuta takaisin. Matti Bergströmin tuottamat taustat huokailevat sieltä aiemminkin tutusta Moody Bluesista ja ehkäpä 60-luvun lopun Elviksen paluulevyistä. Hector heitti kuitenkin niin sanotusti jotain ihan muuta viihteelliseksi mielletyssä Syksyn sävelessä. Kappale sijoittui neljänneksi huolimatta Hectorin tuon hetken suosiosta ja sen esiintymisnauhoitus jyrättiin ajan tyyliin seuraavien ohjelmien alle.
Kappale on tyylillisesti lähellä samana vuonna ilmestynyttä Hectorock I:stä, mutta tehty sen julkaisun jälkeen, eikä löydy pitkäsoitoilta, vaan julkaistiin singlenä, b-puolenaan samalla tavalla upea, mutta surumielinen ja ankea 'Jatkuvuus'. Jostain syystä kyseiset kappaleet löytyivät 80-90-luvun 'Hectorin parhaat' cd-kokoelmalta, jolloin nämä tuli kuultua ja pakkohan se on myötää näiden vaikuttaneen. Ja Hector itsehän on sitä mieltä, että tämän ajan musa on 'roskaa ja muiden matkimista' ja diggailee jotain ysärilevyjään - ja ennenkaikkea Mestarit kauttaan..
1 kommentti:
Anonyymi
kirjoitti...
Moiksista, Rolf!
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Hector oli 70-luvun alussa todella kova Bowie-diggari, sillä hän leikkautti itselleen tismalleen samanlaisen hiustyylin kuin esikuvallaan. Asiasta toiseen: Elämä filtterin läpi, joka löytyy albumilta Hectorock I on Hectorin tuotannosta mielestäni eniten David Bowien musiikkia muistuttava kappale. Kappaleen alusta tulee väkisinkin mieleen 70-luvun alun David Bowie. Toki Hectorin tuotannosta löytyy muitakin David Bowien musiikkia muistuttavia kappaleita. Lapsuuden loppu on tästä hyvä esimerkki. Omasta mielestäni Hector teki parhaimmat albuminsa 70-luvulla(Nostalgia, Herra Mirandos, Hectorock I, Liisa pien). Sama pätee mielestäni myös David Bowieen. Tosin vuonna 1980 ilmestynyt Scary Monsters on vielä kelpo albumi tuolta rock-musiikin kameleontilta.
Nyt lähden kahville. Sitä ennen toivotan mukavaa torstain jatkoa. Toivon myös, että maanantaina alkava helmikuu toisi Sinulle mukavia asioita tullessaan. Ai, niin! Herra Mirandos on sellainen albumi, joka tuo David Bowien lisäksi mieleeni 70-luvun alun Roxy Musicin.
1 kommentti:
Moiksista, Rolf!
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Hector oli 70-luvun alussa todella kova Bowie-diggari, sillä hän leikkautti itselleen tismalleen samanlaisen hiustyylin kuin esikuvallaan. Asiasta toiseen: Elämä filtterin läpi, joka löytyy albumilta Hectorock I on Hectorin tuotannosta mielestäni eniten David Bowien musiikkia muistuttava kappale. Kappaleen alusta tulee väkisinkin mieleen 70-luvun alun David Bowie. Toki Hectorin tuotannosta löytyy muitakin David Bowien musiikkia muistuttavia kappaleita. Lapsuuden loppu on tästä hyvä esimerkki. Omasta mielestäni Hector teki parhaimmat albuminsa 70-luvulla(Nostalgia, Herra Mirandos, Hectorock I, Liisa pien). Sama pätee mielestäni myös David Bowieen. Tosin vuonna 1980 ilmestynyt Scary Monsters on vielä kelpo albumi tuolta rock-musiikin kameleontilta.
Nyt lähden kahville. Sitä ennen toivotan mukavaa torstain jatkoa. Toivon myös, että maanantaina alkava helmikuu toisi Sinulle mukavia asioita tullessaan. Ai, niin! Herra Mirandos on sellainen albumi, joka tuo David Bowien lisäksi mieleeni 70-luvun alun Roxy Musicin.
T: Mies pohjoisesta
Lähetä kommentti