torstai 26. maaliskuuta 2015

Ilpo Saastamoinen - Joutsenen juju 1976

Ilpo Saastamoinen ansaitsisi oman osuutensa Rockin apumiehet kirjoituksiin, mutta mennään nyt näin.

Pielavedellä syntynyt Saastamoinen valmistui Jyväskylän yliopistosta luokanopettajaksi vuonna 1962, mutta Helsinkiin muuton jälkeen opettajanhommat jäivät sijaisuuksiin ja musiikki vei monen aikalaismuusikon tyyliin pois 'porvarillisesta' ammatista. Opiskelut jatkuivat vuodesta 1970 musiikkitieteiden ja filosofian parissa, mutta pääosa ajasta meni soittaessa muun muassa Soulset-yhtyeessä. Saastamoinen oli mukana muusikkojen ay-toiminnassa monivuotisena puheenjohtajana, sekä ideoimassa pop- ja jazzmusiikin koulutusohjelmaa, jonka rehtorinhommista hänet kuitenkin sivuutettiin Klaus Järvisen tieltä. Saastamoinen 'väistyi' Stadista ja meni Kajaaniin johtamaan valtiontukemaa maakunnan (ja Suomen ainoaa tuettua) big-bandia. Tämä homma jatkui vuodesta 1974 vuoteen 1980, jolloin Saastamoinen erosi kyllästyneenä alueen aikansa persuiluun ja jatkuviin poliittisiin hyökkäyksiin maakuntatyötä kohtaan.

Joutsenen juju on tältä kyseiseltä Kajaanin-kaudelta ja sen tuottajana toimi Saastamoisen vanha soittotoveri jazz-mies Edward Vesala, joka sai idean levyn tekemiseen kuultuaan Saastamoisen 'Kainuun ääni' radio-ohjelmassa soittamia kitaranauhoituksiaan. Levy äänitettiin joulukuussa 1975 Lahden Microvox-studiossa ja Saastamoinen soittaa sillä sähkö- akustisten kitaroiden lisäksi erilaisia etnisiä soittimia sitrasta ja sähkömandoliinista domrabassoon. Jazzarit Junnu Aaltonen ja Pekka Sarmanto soittavat puhaltimet ja jälkimmäinen kontrabasson. Kari Hynninen vetelee sähköbassot, parit Suomessa asuneet ulkomaanavut vibrafonit ja viulut, sekä Vesala kaikki rummut.

Levyn materiaali koostuu paria poikkeusta lukuunottamatta suomalaisten kansansävelmien uusista jazzproge-sovituksista. Tyyli oli kovasti tapetilla Piirpaukkeen saaman suosion takia ja Saastamoinen itsekin liittyi edellä mainittuun yhtyeeseen Kajaanin kauden päätteeksi vuonna 1980. Joutsenen jujun henki on kuitenkin astetta leikkisämpi, vaikka mukaan voisi pudottaa myös etno-sävyjä käyttäneen saksalais-aikalaisen; Popol Vuhin sekä Witthuser & Westruppin. Piirpauketta kohti kumarretaan kakksopuolen Bachin 'Air' luennassa, joka soitetaan instrumentaalina jazzrock-hengessä. Far outiksi homma putoaa Saastamoisen ja Vesalan jammailemassa siirtymäbiisissä 'Ihmisten ja lintujen iltapäivä', jossa Saastamoinen käyttää luovasti morley-nauhakaikua ja lintujen sekä liikenteen äänistä äänitettyjä nauhoja. Perään lävähtää Saastamoisen ankeasti laulama kansansävelmä 'Huuhkajan lemmikki'. Täyttä rautaa.

Levyn julkaisun hoiti luonnollisesti Love Records ja painos ei varmasti päätä huimannut. Levy ei tule ihan helposti vastaan oikein missään, edes intternetissä. Oma tutustuminenkin oli ihan sattumaa, sillä 'vinyyli-renesanssin' takia isot kiekot on useissa paikoissa palautettu kirjastolaitoksen kellarisäilöstä hyllyihin ja naapurikylän paikalliskirjastossa niitä on kolmen- neljän hyllymetrin verran lattiasta kattoon. Nämä jazz/proge ynnä muut levyt on ostettu kiltisti aikanaan hyllyyn, mutta lainaamastani kasasta näkee selvästi, etteivät nämä ole kovinkaan montaa kertaa soittimessa pyörähtäneet Anjalan ja sitä seuranneen nyt jo edesmenneen Anjalankosken kunnan kirjastojen lainaajilla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tekstissä väitetään Heikki Sarmantoa bassossa. Toki kyseessä on Pekka Sarmanto, Heikin veli.

Rolf Jacksen kirjoitti...

Korjataan.